superlatiivi

Finnish

Etymology

Learned borrowing from Late Latin superlātīvus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuperlɑtiːʋi/, [ˈs̠upe̞rlɑˌt̪iːʋi]
• Rhymes: -iːʋi
• Syllabification: su‧per‧la‧tii‧vi

Noun

superlatiivi

1. (grammar) superlative

   Synonym: (rare) yliaste

2. (informal) superlative (adjective of praise)

   Synonym: ylisana

Declension

Inflection of superlatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		superlatiivi	superlatiivit
genitive		superlatiivin	superlatiivien
partitive		superlatiivia	superlatiiveja
illative		superlatiiviin	superlatiiveihin
		singular	plural
nominative		superlatiivi	superlatiivit
accusative	nom.	superlatiivi	superlatiivit
	gen.	superlatiivin
genitive		superlatiivin	superlatiivien
partitive		superlatiivia	superlatiiveja
inessive		superlatiivissa	superlatiiveissa
elative		superlatiivista	superlatiiveista
illative		superlatiiviin	superlatiiveihin
adessive		superlatiivilla	superlatiiveilla
ablative		superlatiivilta	superlatiiveilta
allative		superlatiiville	superlatiiveille
essive		superlatiivina	superlatiiveina
translative		superlatiiviksi	superlatiiveiksi
instructive		—	superlatiivein
abessive		superlatiivitta	superlatiiveitta
comitative		—	superlatiiveineen

Possessive forms of superlatiivi (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	superlatiivini	superlatiivimme
2nd person	superlatiivisi	superlatiivinne
3rd person	superlatiivinsa

See also

• komparatiivi
• positiivi