turhuus

FinnishEdit

EtymologyEdit

turha +‎ -uus

NounEdit

turhuus

  1. futility, uselessness

DeclensionEdit

Inflection of turhuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative turhuus turhuudet
genitive turhuuden turhuuksien
partitive turhuutta turhuuksia
illative turhuuteen turhuuksiin
singular plural
nominative turhuus turhuudet
accusative nom. turhuus turhuudet
gen. turhuuden
genitive turhuuden turhuuksien
partitive turhuutta turhuuksia
inessive turhuudessa turhuuksissa
elative turhuudesta turhuuksista
illative turhuuteen turhuuksiin
adessive turhuudella turhuuksilla
ablative turhuudelta turhuuksilta
allative turhuudelle turhuuksille
essive turhuutena turhuuksina
translative turhuudeksi turhuuksiksi
instructive turhuuksin
abessive turhuudetta turhuuksitta
comitative turhuuksineen
Read in another language