uikku
Finnish
editEtymology
editOnomatopoeic; perhaps a back-formation from uikuttaa
Pronunciation
editNoun
edituikku
Declension
editInflection of uikku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | uikku | uikut | |
genitive | uikun | uikkujen | |
partitive | uikkua | uikkuja | |
illative | uikkuun | uikkuihin | |
singular | plural | ||
nominative | uikku | uikut | |
accusative | nom. | uikku | uikut |
gen. | uikun | ||
genitive | uikun | uikkujen | |
partitive | uikkua | uikkuja | |
inessive | uikussa | uikuissa | |
elative | uikusta | uikuista | |
illative | uikkuun | uikkuihin | |
adessive | uikulla | uikuilla | |
ablative | uikulta | uikuilta | |
allative | uikulle | uikuille | |
essive | uikkuna | uikkuina | |
translative | uikuksi | uikuiksi | |
abessive | uikutta | uikuitta | |
instructive | — | uikuin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Hypernyms
editDerived terms
editcompounds
Further reading
edit- “uikku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03