vältti

Finnish

Etymology

From Swedish vält.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋæltːi/, [ˈʋæl̪t̪ːi]
• Rhymes: -æltːi
• Syllabification^(key): vält‧ti

Noun

vältti (dialectal)

1. Synonym of kääntöaura

Declension

Inflection of vältti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		vältti	vältit
genitive		vältin	välttien
partitive		välttiä	välttejä
illative		välttiin	vältteihin
		singular	plural
nominative		vältti	vältit
accusative	nom.	vältti	vältit
	gen.	vältin
genitive		vältin	välttien
partitive		välttiä	välttejä
inessive		vältissä	välteissä
elative		vältistä	välteistä
illative		välttiin	vältteihin
adessive		vältillä	välteillä
ablative		vältiltä	välteiltä
allative		vältille	välteille
essive		välttinä	vältteinä
translative		vältiksi	välteiksi
abessive		vältittä	välteittä
instructive		—	vältein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vältti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative välttini välttini accusative nom. välttini välttini gen. välttini genitive välttini välttieni partitive välttiäni välttejäni inessive vältissäni välteissäni elative vältistäni välteistäni illative välttiini vältteihini adessive vältilläni välteilläni ablative vältiltäni välteiltäni allative vältilleni välteilleni essive välttinäni vältteinäni translative vältikseni välteikseni abessive vältittäni välteittäni instructive — — comitative — vältteineni second-person singular possessor singular plural nominative välttisi välttisi accusative nom. välttisi välttisi gen. välttisi genitive välttisi välttiesi partitive välttiäsi välttejäsi inessive vältissäsi välteissäsi elative vältistäsi välteistäsi illative välttiisi vältteihisi adessive vältilläsi välteilläsi ablative vältiltäsi välteiltäsi allative vältillesi välteillesi essive välttinäsi vältteinäsi translative vältiksesi välteiksesi abessive vältittäsi välteittäsi instructive — — comitative — vältteinesi first-person plural possessor singular plural nominative välttimme välttimme accusative nom. välttimme välttimme gen. välttimme genitive välttimme välttiemme partitive välttiämme välttejämme inessive vältissämme välteissämme elative vältistämme välteistämme illative välttiimme vältteihimme adessive vältillämme välteillämme ablative vältiltämme välteiltämme allative vältillemme välteillemme essive välttinämme vältteinämme translative vältiksemme välteiksemme abessive vältittämme välteittämme instructive — — comitative — vältteinemme second-person plural possessor singular plural nominative välttinne välttinne accusative nom. välttinne välttinne gen. välttinne genitive välttinne välttienne partitive välttiänne välttejänne inessive vältissänne välteissänne elative vältistänne välteistänne illative välttiinne vältteihinne adessive vältillänne välteillänne ablative vältiltänne välteiltänne allative vältillenne välteillenne essive välttinänne vältteinänne translative vältiksenne välteiksenne abessive vältittänne välteittänne instructive — — comitative — vältteinenne third-person possessor singular plural nominative välttinsä välttinsä accusative nom. välttinsä välttinsä gen. välttinsä genitive välttinsä välttiensä partitive välttiään välttiänsä välttejään välttejänsä inessive vältissään vältissänsä välteissään välteissänsä elative vältistään vältistänsä välteistään välteistänsä illative välttiinsä vältteihinsä adessive vältillään vältillänsä välteillään välteillänsä ablative vältiltään vältiltänsä välteiltään välteiltänsä allative vältilleen vältillensä välteilleen välteillensä essive välttinään välttinänsä vältteinään vältteinänsä translative vältikseen vältiksensä välteikseen välteiksensä abessive vältittään vältittänsä välteittään välteittänsä instructive — — comitative — vältteineen vältteinensä