vuoropuhelu

Finnish

Etymology

vuoro +‎ puhelu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯roˌpuhelu/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌpuɦe̞lu]
• Rhymes: -uhelu
• Syllabification^(key): vuo‧ro‧pu‧he‧lu

Noun

vuoropuhelu

1. dialogue (conversation or other discourse between individuals)

Declension

Inflection of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		vuoropuhelu	vuoropuhelut
genitive		vuoropuhelun	vuoropuhelujen vuoropuheluiden vuoropuheluitten
partitive		vuoropuhelua	vuoropuheluja vuoropuheluita
illative		vuoropuheluun	vuoropuheluihin
		singular	plural
nominative		vuoropuhelu	vuoropuhelut
accusative	nom.	vuoropuhelu	vuoropuhelut
	gen.	vuoropuhelun
genitive		vuoropuhelun	vuoropuhelujen vuoropuheluiden vuoropuheluitten
partitive		vuoropuhelua	vuoropuheluja vuoropuheluita
inessive		vuoropuhelussa	vuoropuheluissa
elative		vuoropuhelusta	vuoropuheluista
illative		vuoropuheluun	vuoropuheluihin
adessive		vuoropuhelulla	vuoropuheluilla
ablative		vuoropuhelulta	vuoropuheluilta
allative		vuoropuhelulle	vuoropuheluille
essive		vuoropuheluna	vuoropuheluina
translative		vuoropuheluksi	vuoropuheluiksi
instructive		—	vuoropuheluin
abessive		vuoropuhelutta	vuoropuheluitta
comitative		—	vuoropuheluineen

Possessive forms of vuoropuhelu (type palvelu)
possessor	singular	plural
1st person	vuoropuheluni	vuoropuhelumme
2nd person	vuoropuhelusi	vuoropuhelunne
3rd person	vuoropuhelunsa