yksinvaltius

Finnish

Etymology

yksin +‎ valtius

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksinˌʋɑltius/, [ˈyks̠inˌʋɑ̝l̪t̪ius̠]
• Rhymes: -ɑltius
• Syllabification^(key): yk‧sin‧val‧ti‧us

Noun

yksinvaltius

1. autocracy

Declension

Inflection of yksinvaltius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative		yksinvaltius	yksinvaltiudet
genitive		yksinvaltiuden	yksinvaltiuksien
partitive		yksinvaltiutta	yksinvaltiuksia
illative		yksinvaltiuteen	yksinvaltiuksiin
		singular	plural
nominative		yksinvaltius	yksinvaltiudet
accusative	nom.	yksinvaltius	yksinvaltiudet
	gen.	yksinvaltiuden
genitive		yksinvaltiuden	yksinvaltiuksien
partitive		yksinvaltiutta	yksinvaltiuksia
inessive		yksinvaltiudessa	yksinvaltiuksissa
elative		yksinvaltiudesta	yksinvaltiuksista
illative		yksinvaltiuteen	yksinvaltiuksiin
adessive		yksinvaltiudella	yksinvaltiuksilla
ablative		yksinvaltiudelta	yksinvaltiuksilta
allative		yksinvaltiudelle	yksinvaltiuksille
essive		yksinvaltiutena	yksinvaltiuksina
translative		yksinvaltiudeksi	yksinvaltiuksiksi
abessive		yksinvaltiudetta	yksinvaltiuksitta
instructive		—	yksinvaltiuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yksinvaltius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yksinvaltiuteni yksinvaltiuteni accusative nom. yksinvaltiuteni yksinvaltiuteni gen. yksinvaltiuteni genitive yksinvaltiuteni yksinvaltiuksieni partitive yksinvaltiuttani yksinvaltiuksiani inessive yksinvaltiudessani yksinvaltiuksissani elative yksinvaltiudestani yksinvaltiuksistani illative yksinvaltiuteeni yksinvaltiuksiini adessive yksinvaltiudellani yksinvaltiuksillani ablative yksinvaltiudeltani yksinvaltiuksiltani allative yksinvaltiudelleni yksinvaltiuksilleni essive yksinvaltiutenani yksinvaltiuksinani translative yksinvaltiudekseni yksinvaltiuksikseni abessive yksinvaltiudettani yksinvaltiuksittani instructive — — comitative — yksinvaltiuksineni second-person singular possessor singular plural nominative yksinvaltiutesi yksinvaltiutesi accusative nom. yksinvaltiutesi yksinvaltiutesi gen. yksinvaltiutesi genitive yksinvaltiutesi yksinvaltiuksiesi partitive yksinvaltiuttasi yksinvaltiuksiasi inessive yksinvaltiudessasi yksinvaltiuksissasi elative yksinvaltiudestasi yksinvaltiuksistasi illative yksinvaltiuteesi yksinvaltiuksiisi adessive yksinvaltiudellasi yksinvaltiuksillasi ablative yksinvaltiudeltasi yksinvaltiuksiltasi allative yksinvaltiudellesi yksinvaltiuksillesi essive yksinvaltiutenasi yksinvaltiuksinasi translative yksinvaltiudeksesi yksinvaltiuksiksesi abessive yksinvaltiudettasi yksinvaltiuksittasi instructive — — comitative — yksinvaltiuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksinvaltiutemme yksinvaltiutemme accusative nom. yksinvaltiutemme yksinvaltiutemme gen. yksinvaltiutemme genitive yksinvaltiutemme yksinvaltiuksiemme partitive yksinvaltiuttamme yksinvaltiuksiamme inessive yksinvaltiudessamme yksinvaltiuksissamme elative yksinvaltiudestamme yksinvaltiuksistamme illative yksinvaltiuteemme yksinvaltiuksiimme adessive yksinvaltiudellamme yksinvaltiuksillamme ablative yksinvaltiudeltamme yksinvaltiuksiltamme allative yksinvaltiudellemme yksinvaltiuksillemme essive yksinvaltiutenamme yksinvaltiuksinamme translative yksinvaltiudeksemme yksinvaltiuksiksemme abessive yksinvaltiudettamme yksinvaltiuksittamme instructive — — comitative — yksinvaltiuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksinvaltiutenne yksinvaltiutenne accusative nom. yksinvaltiutenne yksinvaltiutenne gen. yksinvaltiutenne genitive yksinvaltiutenne yksinvaltiuksienne partitive yksinvaltiuttanne yksinvaltiuksianne inessive yksinvaltiudessanne yksinvaltiuksissanne elative yksinvaltiudestanne yksinvaltiuksistanne illative yksinvaltiuteenne yksinvaltiuksiinne adessive yksinvaltiudellanne yksinvaltiuksillanne ablative yksinvaltiudeltanne yksinvaltiuksiltanne allative yksinvaltiudellenne yksinvaltiuksillenne essive yksinvaltiutenanne yksinvaltiuksinanne translative yksinvaltiudeksenne yksinvaltiuksiksenne abessive yksinvaltiudettanne yksinvaltiuksittanne instructive — — comitative — yksinvaltiuksinenne third-person possessor singular plural nominative yksinvaltiutensa yksinvaltiutensa accusative nom. yksinvaltiutensa yksinvaltiutensa gen. yksinvaltiutensa genitive yksinvaltiutensa yksinvaltiuksiensa partitive yksinvaltiuttaan yksinvaltiuttansa yksinvaltiuksiaan yksinvaltiuksiansa inessive yksinvaltiudessaan yksinvaltiudessansa yksinvaltiuksissaan yksinvaltiuksissansa elative yksinvaltiudestaan yksinvaltiudestansa yksinvaltiuksistaan yksinvaltiuksistansa illative yksinvaltiuteensa yksinvaltiuksiinsa adessive yksinvaltiudellaan yksinvaltiudellansa yksinvaltiuksillaan yksinvaltiuksillansa ablative yksinvaltiudeltaan yksinvaltiudeltansa yksinvaltiuksiltaan yksinvaltiuksiltansa allative yksinvaltiudelleen yksinvaltiudellensa yksinvaltiuksilleen yksinvaltiuksillensa essive yksinvaltiutenaan yksinvaltiutenansa yksinvaltiuksinaan yksinvaltiuksinansa translative yksinvaltiudekseen yksinvaltiudeksensa yksinvaltiuksikseen yksinvaltiuksiksensa abessive yksinvaltiudettaan yksinvaltiudettansa yksinvaltiuksittaan yksinvaltiuksittansa instructive — — comitative — yksinvaltiuksineen yksinvaltiuksinensa

Further reading

• “yksinvaltius”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04