yläkanttiin

Finnish

Etymology

Illative singular of ylä- +‎ kantti.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈylæˌkɑntːiːn/, [ˈylæˌkɑ̝n̪t̪ːiːn]
• Rhymes: -ɑntːiːn
• Syllabification^(key): y‧lä‧kant‧tiin

Adverb

yläkanttiin (colloquial)

1. highballed, onto the upper end

Inflection

→○	illative	yläkanttiin
○	inessive	yläkantissa
○→	elative	–

Further reading

• “yläkanttiin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04