aurata

Finnish

(index au)

Etymology

aura- +‎ -ta

Pronunciation

• Hyphenation: au‧ra‧ta
• IPA: /ˈɑurɑt̪ɑ(ʔ)/

Verb

aurata

1. to plough
2. (skiing) to stem

Conjugation

Conjugation of aurata (type salata)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	auraan	en auraa	1st sing.	olen aurannut	en ole aurannut
2nd sing.	auraat	et auraa	2nd sing.	olet aurannut	et ole aurannut
3rd sing.	auraa	ei auraa	3rd sing.	on aurannut	ei ole aurannut
1st plur.	auraamme	emme auraa	1st plur.	olemme auranneet	emme ole auranneet
2nd plur.	auraatte	ette auraa	2nd plur.	olette auranneet	ette ole auranneet
3rd plur.	auraavat	eivät auraa	3rd plur.	ovat auranneet	eivät ole auranneet
passive	aurataan	ei aurata	passive	on aurattu	ei ole aurattu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	aurasin	en aurannut	1st sing.	olin aurannut	en ollut aurannut
2nd sing.	aurasit	et aurannut	2nd sing.	olit aurannut	et ollut aurannut
3rd sing.	aurasi	ei aurannut	3rd sing.	oli aurannut	ei ollut aurannut
1st plur.	aurasimme	emme auranneet	1st plur.	olimme auranneet	emme olleet auranneet
2nd plur.	aurasitte	ette auranneet	2nd plur.	olitte auranneet	ette olleet auranneet
3rd plur.	aurasivat	eivät auranneet	3rd plur.	olivat auranneet	eivät olleet auranneet
passive	aurattiin	ei aurattu	passive	oli aurattu	ei ollut aurattu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	auraisin	en auraisi	1st sing.	olisin aurannut	en olisi aurannut
2nd sing.	auraisit	et auraisi	2nd sing.	olisit aurannut	et olisi aurannut
3rd sing.	auraisi	ei auraisi	3rd sing.	olisi aurannut	ei olisi aurannut
1st plur.	auraisimme	emme auraisi	1st plur.	olisimme auranneet	emme olisi auranneet
2nd plur.	auraisitte	ette auraisi	2nd plur.	olisitte auranneet	ette olisi auranneet
3rd plur.	auraisivat	eivät auraisi	3rd plur.	olisivat auranneet	eivät olisi auranneet
passive	aurattaisiin	ei aurattaisi	passive	olisi aurattu	ei olisi aurattu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	auraa	älä auraa	2nd sing.	ole aurannut	älä ole aurannut
3rd sing.	auratkoon	älköön auratko	3rd sing.	olkoon aurannut	älköön olko aurannut
1st plur.	auratkaamme	älkäämme auratko	1st plur.	olkaamme auranneet	älkäämme olko auranneet
2nd plur.	auratkaa	älkää auratko	2nd plur.	olkaa auranneet	älkää olko auranneet
3rd plur.	auratkoot	älkööt auratko	3rd plur.	olkoot auranneet	älkööt olko auranneet
passive	aurattakoon	älköön aurattako	passive	olkoon aurattu	älköön olko aurattu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	aurannen	en auranne	1st sing.	lienen aurannut	en liene aurannut
2nd sing.	aurannet	et auranne	2nd sing.	lienet aurannut	et liene aurannut
3rd sing.	aurannee	ei auranne	3rd sing.	lienee aurannut	ei liene aurannut
1st plur.	aurannemme	emme auranne	1st plur.	lienemme auranneet	emme liene auranneet
2nd plur.	aurannette	ette auranne	2nd plur.	lienette auranneet	ette liene auranneet
3rd plur.	aurannevat	eivät auranne	3rd plur.	lienevät auranneet	eivät liene auranneet
passive	aurattaneen	ei aurattane	passive	lienee aurattu	ei liene aurattu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		aurata		present	auraava	aurattava
long I		auratakseen 2		past	aurannut	aurattu
II	inessive	auratessa 1	aurattaessa	agent	auraama1, 3
	instructive	auraten	–	negative	auraamaton
III	inessive	auraamassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	auraamasta	–
	illative	auraamaan	–
	adessive	auraamalla	–
	abessive	auraamatta	–
	instructive	auraaman	aurattaman
IV	nominative	auraaminen
	partitive	auraamista
V		auraamaisillaan 2

See also

• kolata

---

Latin

Etymology

From aurātus (“gilded, golden”), perfect passive participle of aurō (“gild, overlay with gold”), from aurum (“gold”).

Noun

aurāta (genitive aurātae); f, first declension

1. the dorado
2. vocative singular of aurāta

aurātā

1. ablative singular of aurāta

Inflection

Number	Singular	Plural
nominative	aurāta	aurātae
genitive	aurātae	aurātārum
dative	aurātae	aurātīs
accusative	aurātam	aurātās
ablative	aurātā	aurātīs
vocative	aurāta	aurātae

Descendants

• Dalmatian: ourata
• Italian: orata

Participle

aurāta

1. nominative feminine singular of aurātus
2. nominative neuter plural of aurātus
3. accusative neuter plural of aurātus
4. vocative feminine singular of aurātus
5. vocative neuter plural of aurātus

aurātā

1. ablative feminine singular of aurātus