heikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Karelian heikko and Votic heikko.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhei̯kːo/, [ˈhe̞i̯kːo̞]
• Rhymes: -eikːo
• Syllabification^(key): heik‧ko

Adjective

heikko (comparative heikompi, superlative heikoin)

1. weak, delicate (unable to sustain a great weight, pressure, or strain)

   Synonyms: hatara, hauras

   Antonyms: vahva, tukeva, luja, vankka

2. weak, feeble, frail, faint (lacking in force, strength or ability)

   Antonyms: vahva, luja

3. weak, slight, meager (lacking in taste, potency or severity)

   Antonyms: vahva, luja, kova

4. weak (unable to withstand temptation, urgency, persuasion, etc.)

   Antonyms: vahva, luja

5. weak, frail, infirm (not in good health)

   Antonyms: vahva, terve

6. weak (lacking in vigour or expression)

   Antonyms: vahva, tuikea

7. faint (barely perceptible)

   Antonyms: luja, vahva, kova

8. poor, bad (of low or poor quality)

   Synonyms: huono, kehno, surkea

   Antonyms: hyvä, hieno

9. meagre, scant, deficient, of little means, slender

   Synonyms: vähäinen, niukka

   Antonym: runsas

10. light, slight, gentle (not forceful or intense)

    Synonyms: kevyt, vähäinen

    Antonyms: rankka, raskas, luja, kova, vahva

11. (grammar) weak (lenis, of a grade in consonant gradation)
12. (grammar) weak (inflecting in a different and usually more regular manner than the one called strong, such as Germanic verbs)

Declension

Inflection of heikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		heikko	heikot
genitive		heikon	heikkojen
partitive		heikkoa	heikkoja
illative		heikkoon	heikkoihin
		singular	plural
nominative		heikko	heikot
accusative	nom.	heikko	heikot
	gen.	heikon
genitive		heikon	heikkojen
partitive		heikkoa	heikkoja
inessive		heikossa	heikoissa
elative		heikosta	heikoista
illative		heikkoon	heikkoihin
adessive		heikolla	heikoilla
ablative		heikolta	heikoilta
allative		heikolle	heikoille
essive		heikkona	heikkoina
translative		heikoksi	heikoiksi
abessive		heikotta	heikoitta
instructive		—	heikoin
comitative		—	heikkoine

Possessive forms of heikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative heikkoni heikkoni accusative nom. heikkoni heikkoni gen. heikkoni genitive heikkoni heikkojeni partitive heikkoani heikkojani inessive heikossani heikoissani elative heikostani heikoistani illative heikkooni heikkoihini adessive heikollani heikoillani ablative heikoltani heikoiltani allative heikolleni heikoilleni essive heikkonani heikkoinani translative heikokseni heikoikseni abessive heikottani heikoittani instructive — — comitative — heikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative heikkosi heikkosi accusative nom. heikkosi heikkosi gen. heikkosi genitive heikkosi heikkojesi partitive heikkoasi heikkojasi inessive heikossasi heikoissasi elative heikostasi heikoistasi illative heikkoosi heikkoihisi adessive heikollasi heikoillasi ablative heikoltasi heikoiltasi allative heikollesi heikoillesi essive heikkonasi heikkoinasi translative heikoksesi heikoiksesi abessive heikottasi heikoittasi instructive — — comitative — heikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative heikkomme heikkomme accusative nom. heikkomme heikkomme gen. heikkomme genitive heikkomme heikkojemme partitive heikkoamme heikkojamme inessive heikossamme heikoissamme elative heikostamme heikoistamme illative heikkoomme heikkoihimme adessive heikollamme heikoillamme ablative heikoltamme heikoiltamme allative heikollemme heikoillemme essive heikkonamme heikkoinamme translative heikoksemme heikoiksemme abessive heikottamme heikoittamme instructive — — comitative — heikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative heikkonne heikkonne accusative nom. heikkonne heikkonne gen. heikkonne genitive heikkonne heikkojenne partitive heikkoanne heikkojanne inessive heikossanne heikoissanne elative heikostanne heikoistanne illative heikkoonne heikkoihinne adessive heikollanne heikoillanne ablative heikoltanne heikoiltanne allative heikollenne heikoillenne essive heikkonanne heikkoinanne translative heikoksenne heikoiksenne abessive heikottanne heikoittanne instructive — — comitative — heikkoinenne third-person possessor singular plural nominative heikkonsa heikkonsa accusative nom. heikkonsa heikkonsa gen. heikkonsa genitive heikkonsa heikkojensa partitive heikkoaan heikkoansa heikkojaan heikkojansa inessive heikossaan heikossansa heikoissaan heikoissansa elative heikostaan heikostansa heikoistaan heikoistansa illative heikkoonsa heikkoihinsa adessive heikollaan heikollansa heikoillaan heikoillansa ablative heikoltaan heikoltansa heikoiltaan heikoiltansa allative heikolleen heikollensa heikoilleen heikoillensa essive heikkonaan heikkonansa heikkoinaan heikkoinansa translative heikokseen heikoksensa heikoikseen heikoiksensa abessive heikottaan heikottansa heikoittaan heikoittansa instructive — — comitative — heikkoineen heikkoinensa

Derived terms

• heiketä
• heikkous
• heikohko
• heikonlainen
• heikontaa
• heikosti
• heikot sortuu elon tiellä
• heikota
• heikottaa

 

compounds

• heikkohermoinen
• heikkojännite
• heikkokasvuinen
• heikkokuuloinen
• heikkolaatuinen
• heikkolahjainen
• heikkoluonteinen
• heikkomielinen
• heikkonäköinen
• heikko-osainen
• heikkopäinen
• heikkorakenteinen
• heikkotahtoinen
• heikkotasoinen
• heikkotehoinen
• heikkouskoinen
• heikkovaloinen
• heikkoverinen
• heikkovirta
• heikkovirtatekniikka
• heikkovoima
• heikkovoimainen
• hermoheikko
• sähköheikko
• vanhuudenheikko

 

Further reading

• “heikko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish heikko and Karelian heikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhei̯kːo/, [ˈhe̞i̯kːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhei̯kːo/, [ˈhe̞i̯kːo̞]
• Rhymes: -ei̯kːo
• Hyphenation: heik‧ko

Adjective

heikko (comparative heikomp)

1. weak

Declension

Declension of heikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	heikko	heikot
genitive	heikon	heikkoin, heikkoloin
partitive	heikkoa	heikkoja, heikkoloja
illative	heikkoo	heikkoi, heikkoloihe
inessive	heikoos	heikois, heikkolois
elative	heikost	heikoist, heikkoloist
allative	heikolle	heikoille, heikkoloille
adessive	heikool	heikoil, heikkoloil
ablative	heikolt	heikoilt, heikkoloilt
translative	heikoks	heikoiks, heikkoloiks
essive	heikkonna, heikkoon	heikkoinna, heikkoloinna, heikkoin, heikkoloin
exessive1)	heikkont	heikkoint, heikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• voimatoin, hupelo, vähäramoin

Antonyms

• voimakas, rasvain, varma, ramokas

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 54

Karelian

Adjective

heikko

1. weak