kantata

See also: kantáta and kantāta

Esperanto

Adjective

kantata

1. singular present active participle of kanti

Finnish

Etymology

kantti (“edge”) +‎ -ata

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑntɑtɑˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑntɑtɑ
• Syllabification^(key): kan‧ta‧ta

Verb

kantata

1. (woodworking, colloquial) to edge (furnish with an edge)

   Synonyms: särmätä, syrjätä

2. (textiles, colloquial) to edge (finish the edge of a cloth)

   Synonym: reunustaa

3. (metallurgy) to bend sheet metal

   Synonyms: kulmata, taivuttaa

4. (skiing) to edge (ski on the edge of the ski as when cornering)

Conjugation

Inflection of kantata (Kotus type 73*C/salata, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanttaan	en kanttaa	1st sing.	olen kantannut	en ole kantannut
2nd sing.		kanttaat	et kanttaa	2nd sing.	olet kantannut	et ole kantannut
3rd sing.		kanttaa	ei kanttaa	3rd sing.	on kantannut	ei ole kantannut
1st plur.		kanttaamme	emme kanttaa	1st plur.	olemme kantanneet	emme ole kantanneet
2nd plur.		kanttaatte	ette kanttaa	2nd plur.	olette kantanneet	ette ole kantanneet
3rd plur.		kanttaavat	eivät kanttaa	3rd plur.	ovat kantanneet	eivät ole kantanneet
passive		kantataan	ei kantata	passive	on kantattu	ei ole kantattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanttasin	en kantannut	1st sing.	olin kantannut	en ollut kantannut
2nd sing.		kanttasit	et kantannut	2nd sing.	olit kantannut	et ollut kantannut
3rd sing.		kanttasi	ei kantannut	3rd sing.	oli kantannut	ei ollut kantannut
1st plur.		kanttasimme	emme kantanneet	1st plur.	olimme kantanneet	emme olleet kantanneet
2nd plur.		kanttasitte	ette kantanneet	2nd plur.	olitte kantanneet	ette olleet kantanneet
3rd plur.		kanttasivat	eivät kantanneet	3rd plur.	olivat kantanneet	eivät olleet kantanneet
passive		kantattiin	ei kantattu	passive	oli kantattu	ei ollut kantattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanttaisin	en kanttaisi	1st sing.	olisin kantannut	en olisi kantannut
2nd sing.		kanttaisit	et kanttaisi	2nd sing.	olisit kantannut	et olisi kantannut
3rd sing.		kanttaisi	ei kanttaisi	3rd sing.	olisi kantannut	ei olisi kantannut
1st plur.		kanttaisimme	emme kanttaisi	1st plur.	olisimme kantanneet	emme olisi kantanneet
2nd plur.		kanttaisitte	ette kanttaisi	2nd plur.	olisitte kantanneet	ette olisi kantanneet
3rd plur.		kanttaisivat	eivät kanttaisi	3rd plur.	olisivat kantanneet	eivät olisi kantanneet
passive		kantattaisiin	ei kantattaisi	passive	olisi kantattu	ei olisi kantattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kanttaa	älä kanttaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kantatkoon	älköön kantatko	3rd sing.	olkoon kantannut	älköön olko kantannut
1st plur.		kantatkaamme	älkäämme kantatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kantatkaa	älkää kantatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kantatkoot	älkööt kantatko	3rd plur.	olkoot kantanneet	älkööt olko kantanneet
passive		kantattakoon	älköön kantattako	passive	olkoon kantattu	älköön olko kantattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kantannen	en kantanne	1st sing.	lienen kantannut	en liene kantannut
2nd sing.		kantannet	et kantanne	2nd sing.	lienet kantannut	et liene kantannut
3rd sing.		kantannee	ei kantanne	3rd sing.	lienee kantannut	ei liene kantannut
1st plur.		kantannemme	emme kantanne	1st plur.	lienemme kantanneet	emme liene kantanneet
2nd plur.		kantannette	ette kantanne	2nd plur.	lienette kantanneet	ette liene kantanneet
3rd plur.		kantannevat	eivät kantanne	3rd plur.	lienevät kantanneet	eivät liene kantanneet
passive		kantattaneen	ei kantattane	passive	lienee kantattu	ei liene kantattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kantata		present	kanttaava	kantattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kantatakseni kantataksemme 2nd kantataksesi kantataksenne 3rd kantatakseen kantataksensa		past	kantannut	kantattu
2nd	inessive2	kantatessa	kantattaessa	agent3	kanttaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kantatessani kantatessamme 2nd kantatessasi kantatessanne 3rd kantatessaan kantatessansa		negative	kanttaamaton
	instructive	kantaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kanttaamassa	—
	elative	kanttaamasta	—
	illative	kanttaamaan	—
	adessive	kanttaamalla	—
	abessive	kanttaamatta	—
	instructive	kanttaaman	kantattaman
4th4	verbal noun	kanttaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kanttaamaisillani kanttaamaisillamme 2nd kanttaamaisillasi kanttaamaisillanne 3rd kanttaamaisillaan kanttaamaisillansa

Derived terms

• kanttaus

 

See also

• päärmätä

Further reading

• “kantata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• tanakat, tankata

Icelandic

Etymology

Borrowed from Italian cantata, from Latin cantāta, feminine past participle of cantō (“to sing”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkʰan̥taːta/

Noun

kantata f (genitive singular kantötu, nominative plural kantötur)

1. (music) cantata

Declension

declension of kantata

f-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	kantata	kantatan	kantötur	kantöturnar
accusative	kantötu	kantötuna	kantötur	kantöturnar
dative	kantötu	kantötunni	kantötum	kantötunum
genitive	kantötu	kantötunnar	kantata	kantatanna

Ido

Pronunciation

• IPA^(key): /kanˈtata/

Verb

kantata

1. present passive participle of kantar

Indonesian

Etymology

From Italian cantata, from Latin [Term?].

Pronunciation

• IPA^(key): [kanˈtata]
• Hyphenation: kan‧ta‧ta
• Rhymes: -ta, -a

Noun

kantata (first-person possessive kantataku, second-person possessive kantatamu, third-person possessive kantatanya)

1. (music) cantata: a vocal composition accompanied by instruments and generally containing more than one movement, typical of 17th and 18th century Italian music.

Further reading

• “kantata” in Kamus Besar Bahasa Indonesia, Jakarta: Agency for Language Development and Cultivation — Ministry of Education, Culture, Research, and Technology of the Republic Indonesia, 2016.

Polish

Etymology

Borrowed from Italian cantata.

Pronunciation

• IPA^(key): /kanˈta.ta/

• Audio

  (file)

• Rhymes: -ata
• Syllabification: kan‧ta‧ta

Noun

kantata f

1. (music) cantata

Declension

Declension of kantata

	singular	plural
nominative	kantata	kantaty
genitive	kantaty	kantat
dative	kantacie	kantatom
accusative	kantatę	kantaty
instrumental	kantatą	kantatami
locative	kantacie	kantatach
vocative	kantato	kantaty

Derived terms

• kantatowy

 

Further reading

• kantata in Wielki słownik języka polskiego, Instytut Języka Polskiego PAN
• kantata in Polish dictionaries at PWN

Turkmen

Noun

kantata (definite accusative [please provide], plural [please provide])

1. cantata

Uzbek

Other scripts
Cyrillic	кантата (kantata)‍
Latin	kantata‍
Perso-Arabic

Noun

kantata (plural kantatalar)

1. cantata