keekoilla

Finnish

Etymology 1

Probably akin to keikailla.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeːkoi̯lːɑˣ/, [ˈk̟e̞ːko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eːkoilːɑ
• Syllabification^(key): kee‧koil‧la

Verb

keekoilla

1. (colloquial) to behave like a dandy

   Synonym: keikailla

2. (colloquial) to trick (instead of doing properly)

   Synonyms: kikkailla, jippoilla

Conjugation

Inflection of keekoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keekoilen	en keekoile	1st sing.	olen keekoillut	en ole keekoillut
2nd sing.		keekoilet	et keekoile	2nd sing.	olet keekoillut	et ole keekoillut
3rd sing.		keekoilee	ei keekoile	3rd sing.	on keekoillut	ei ole keekoillut
1st plur.		keekoilemme	emme keekoile	1st plur.	olemme keekoilleet	emme ole keekoilleet
2nd plur.		keekoilette	ette keekoile	2nd plur.	olette keekoilleet	ette ole keekoilleet
3rd plur.		keekoilevat	eivät keekoile	3rd plur.	ovat keekoilleet	eivät ole keekoilleet
passive		keekoillaan	ei keekoilla	passive	on keekoiltu	ei ole keekoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keekoilin	en keekoillut	1st sing.	olin keekoillut	en ollut keekoillut
2nd sing.		keekoilit	et keekoillut	2nd sing.	olit keekoillut	et ollut keekoillut
3rd sing.		keekoili	ei keekoillut	3rd sing.	oli keekoillut	ei ollut keekoillut
1st plur.		keekoilimme	emme keekoilleet	1st plur.	olimme keekoilleet	emme olleet keekoilleet
2nd plur.		keekoilitte	ette keekoilleet	2nd plur.	olitte keekoilleet	ette olleet keekoilleet
3rd plur.		keekoilivat	eivät keekoilleet	3rd plur.	olivat keekoilleet	eivät olleet keekoilleet
passive		keekoiltiin	ei keekoiltu	passive	oli keekoiltu	ei ollut keekoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keekoilisin	en keekoilisi	1st sing.	olisin keekoillut	en olisi keekoillut
2nd sing.		keekoilisit	et keekoilisi	2nd sing.	olisit keekoillut	et olisi keekoillut
3rd sing.		keekoilisi	ei keekoilisi	3rd sing.	olisi keekoillut	ei olisi keekoillut
1st plur.		keekoilisimme	emme keekoilisi	1st plur.	olisimme keekoilleet	emme olisi keekoilleet
2nd plur.		keekoilisitte	ette keekoilisi	2nd plur.	olisitte keekoilleet	ette olisi keekoilleet
3rd plur.		keekoilisivat	eivät keekoilisi	3rd plur.	olisivat keekoilleet	eivät olisi keekoilleet
passive		keekoiltaisiin	ei keekoiltaisi	passive	olisi keekoiltu	ei olisi keekoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keekoile	älä keekoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keekoilkoon	älköön keekoilko	3rd sing.	olkoon keekoillut	älköön olko keekoillut
1st plur.		keekoilkaamme	älkäämme keekoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keekoilkaa	älkää keekoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keekoilkoot	älkööt keekoilko	3rd plur.	olkoot keekoilleet	älkööt olko keekoilleet
passive		keekoiltakoon	älköön keekoiltako	passive	olkoon keekoiltu	älköön olko keekoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keekoillen	en keekoille	1st sing.	lienen keekoillut	en liene keekoillut
2nd sing.		keekoillet	et keekoille	2nd sing.	lienet keekoillut	et liene keekoillut
3rd sing.		keekoillee	ei keekoille	3rd sing.	lienee keekoillut	ei liene keekoillut
1st plur.		keekoillemme	emme keekoille	1st plur.	lienemme keekoilleet	emme liene keekoilleet
2nd plur.		keekoillette	ette keekoille	2nd plur.	lienette keekoilleet	ette liene keekoilleet
3rd plur.		keekoillevat	eivät keekoille	3rd plur.	lienevät keekoilleet	eivät liene keekoilleet
passive		keekoiltaneen	ei keekoiltane	passive	lienee keekoiltu	ei liene keekoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keekoilla		present	keekoileva	keekoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keekoillakseni keekoillaksemme 2nd keekoillaksesi keekoillaksenne 3rd keekoillakseen keekoillaksensa		past	keekoillut	keekoiltu
2nd	inessive2	keekoillessa	keekoiltaessa	agent3	keekoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keekoillessani keekoillessamme 2nd keekoillessasi keekoillessanne 3rd keekoillessaan keekoillessansa		negative	keekoilematon
	instructive	keekoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	keekoilemassa	—
	elative	keekoilemasta	—
	illative	keekoilemaan	—
	adessive	keekoilemalla	—
	abessive	keekoilematta	—
	instructive	keekoileman	keekoiltaman
4th4	verbal noun	keekoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keekoilemaisillani keekoilemaisillamme 2nd keekoilemaisillasi keekoilemaisillanne 3rd keekoilemaisillaan keekoilemaisillansa

Derived terms

• keekoilu

Further reading

• “keekoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeːkoi̯lːɑ/, [ˈk̟e̞ːko̞i̯lːɑ̝]
• Rhymes: -eːkoilːɑ
• Syllabification^(key): kee‧koil‧la

Noun

keekoilla

1. adessive plural of keeko