keili

Finnish

Etymology

Variant of keila.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯li/, [ˈk̟e̞i̯li]
• Rhymes: -eili
• Syllabification^(key): kei‧li

Noun

keili

1. (dialectal) Alternative form of keila
2. (printing) line height, type height

Declension

Inflection of keili (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		keili	keilit
genitive		keilin	keilien
partitive		keiliä	keilejä
illative		keiliin	keileihin
		singular	plural
nominative		keili	keilit
accusative	nom.	keili	keilit
	gen.	keilin
genitive		keilin	keilien
partitive		keiliä	keilejä
inessive		keilissä	keileissä
elative		keilistä	keileistä
illative		keiliin	keileihin
adessive		keilillä	keileillä
ablative		keililtä	keileiltä
allative		keilille	keileille
essive		keilinä	keileinä
translative		keiliksi	keileiksi
abessive		keilittä	keileittä
instructive		—	keilein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keili (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keilini keilini accusative nom. keilini keilini gen. keilini genitive keilini keilieni partitive keiliäni keilejäni inessive keilissäni keileissäni elative keilistäni keileistäni illative keiliini keileihini adessive keililläni keileilläni ablative keililtäni keileiltäni allative keililleni keileilleni essive keilinäni keileinäni translative keilikseni keileikseni abessive keilittäni keileittäni instructive — — comitative — keileineni second-person singular possessor singular plural nominative keilisi keilisi accusative nom. keilisi keilisi gen. keilisi genitive keilisi keiliesi partitive keiliäsi keilejäsi inessive keilissäsi keileissäsi elative keilistäsi keileistäsi illative keiliisi keileihisi adessive keililläsi keileilläsi ablative keililtäsi keileiltäsi allative keilillesi keileillesi essive keilinäsi keileinäsi translative keiliksesi keileiksesi abessive keilittäsi keileittäsi instructive — — comitative — keileinesi first-person plural possessor singular plural nominative keilimme keilimme accusative nom. keilimme keilimme gen. keilimme genitive keilimme keiliemme partitive keiliämme keilejämme inessive keilissämme keileissämme elative keilistämme keileistämme illative keiliimme keileihimme adessive keilillämme keileillämme ablative keililtämme keileiltämme allative keilillemme keileillemme essive keilinämme keileinämme translative keiliksemme keileiksemme abessive keilittämme keileittämme instructive — — comitative — keileinemme second-person plural possessor singular plural nominative keilinne keilinne accusative nom. keilinne keilinne gen. keilinne genitive keilinne keilienne partitive keiliänne keilejänne inessive keilissänne keileissänne elative keilistänne keileistänne illative keiliinne keileihinne adessive keilillänne keileillänne ablative keililtänne keileiltänne allative keilillenne keileillenne essive keilinänne keileinänne translative keiliksenne keileiksenne abessive keilittänne keileittänne instructive — — comitative — keileinenne third-person possessor singular plural nominative keilinsä keilinsä accusative nom. keilinsä keilinsä gen. keilinsä genitive keilinsä keiliensä partitive keiliään keiliänsä keilejään keilejänsä inessive keilissään keilissänsä keileissään keileissänsä elative keilistään keilistänsä keileistään keileistänsä illative keiliinsä keileihinsä adessive keilillään keilillänsä keileillään keileillänsä ablative keililtään keililtänsä keileiltään keileiltänsä allative keililleen keilillensä keileilleen keileillensä essive keilinään keilinänsä keileinään keileinänsä translative keilikseen keiliksensä keileikseen keileiksensä abessive keilittään keilittänsä keileittään keileittänsä instructive — — comitative — keileineen keileinensä

Anagrams

• kieli, leiki, liike