Finnish edit

Noun edit

kukkaa

  1. partitive singular of kukka

Anagrams edit

Ingrian edit

Etymology 1 edit

From ku- (which) +‎ -kaa.

Pronunciation edit

Pronoun edit

kukkaa

  1. (+ negative) none
Declension edit
Declension of kukkaa
singular plural
nominative kukkaa kutkaa
genitive kunenkaa
partitive kuttaa
illative kuhukaa, kuhhuu
inessive kuskaa, kussaa
elative kustkaa, kustaa
allative kullekaa
adessive kulkaa, kullaa
ablative kultkaa, kultaa
translative kukskaa
essive kunnaa
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Etymology 2 edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation edit

Noun edit

kukkaa

  1. partitive singular of kukka

References edit

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 212