kuoliaana

Finnish

Etymology

The essive singular of kuolla (“to die”) +‎ -ias (*kuolias, which does not exist as an independent adjective).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuo̯liɑːnɑ/, [ˈkuo̞̯liˌɑ̝ːnɑ̝]
• Rhymes: -ɑːnɑ
• Syllabification^(key): kuo‧li‧aa‧na

Adverb

kuoliaana

1. dead (in a state of being dead)

Derived terms

compounds

• puolikuoliaana

 

Related terms

• kuoliaaksi

Further reading

• “kuoliaana”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02