mörkö

Finnish

Pronunciation

• IPA: [ˈmørkø]
• Hyphenation: mör‧kö

Noun

mörkö

1. A bogeyman or bugbear (imaginary creature meant to inspire fear in children).

Declension

Declension of mörkö (type valo) singular plural nominative mörkö möröt genitive mörön mörköjen partitive mörköä mörköjä accusative mörkö mörön möröt inessive mörössä möröissä elative möröstä möröistä illative mörköön mörköihin adessive möröllä möröillä ablative möröltä möröiltä allative mörölle möröille essive mörkönä mörköinä translative möröksi möröiksi instructive – möröin abessive möröttä möröittä comitative – mörköineen