suuntainen

Finnish

Etymology

suunta (“direction”) +‎ -inen

Adjective

suuntainen

1. genitive + ~ : having the direction of, being parallel to

   Rautatielinja on tien suuntainen.

   The railway line runs parallel to the road.

Declension

Declension of suuntainen (type nainen) singular plural nominative suuntainen suuntaiset genitive suuntaisen suuntaisten suuntaisien partitive suuntaista suuntaisia accusative suuntainen suuntaisen suuntaiset inessive suuntaisessa suuntaisissa elative suuntaisesta suuntaisista illative suuntaiseen suuntaisiin adessive suuntaisella suuntaisilla ablative suuntaiselta suuntaisilta allative suuntaiselle suuntaisille essive suuntaisena suuntaisina translative suuntaiseksi suuntaisiksi instructive – suuntaisin abessive suuntaisetta suuntaisitta comitative – suuntaisineen

Derived terms

• suuntaisesti
• suuntaisuus

Compounds

• erisuuntainen
• kaksisuuntainen
• oikeansuuntainen
• pitkittäissuuntainen
• pituussuuntainen
• poikittaissuuntainen
• samansuuntainen
• suuntaissärmiö
• suurisuuntainen
• vastakkaissuuntainen
• yhdensuuntainen
• yksisuuntainen

Related terms

• suunnata
• suuntautua