viitata

Finnish

(index v)

Etymology

• viita- (weak stem of viitta) + -ta

Pronunciation

• Hyphenation: vii‧ta‧ta
• Rhymes: piitata
• IPA: /ˈviːtɑtɑ(ʔ)/

Verb

viitata

1. (intransitive) To point at/to (with one's hand); to beckon, wave; to raise one's hand (in order to get the floor).
2. (intransitive, + illative) To point to, indicate, suggest.
3. (intransitive, + illative) To refer to, allude to, make a reference/an allusion to.

Conjugation

Conjugation of viitata (type salata)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	viittaan	en viittaa	1st sing.	olen viitannut	en ole viitannut
2nd sing.	viittaat	et viittaa	2nd sing.	olet viitannut	et ole viitannut
3rd sing.	viittaa	ei viittaa	3rd sing.	on viitannut	ei ole viitannut
1st plur.	viittaamme	emme viittaa	1st plur.	olemme viitanneet	emme ole viitanneet
2nd plur.	viittaatte	ette viittaa	2nd plur.	olette viitanneet	ette ole viitanneet
3rd plur.	viittaavat	eivät viittaa	3rd plur.	ovat viitanneet	eivät ole viitanneet
passive	viitataan	ei viitata	passive	on viitattu	ei ole viitattu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	viittasin	en viitannut	1st sing.	olin viitannut	en ollut viitannut
2nd sing.	viittasit	et viitannut	2nd sing.	olit viitannut	et ollut viitannut
3rd sing.	viittasi	ei viitannut	3rd sing.	oli viitannut	ei ollut viitannut
1st plur.	viittasimme	emme viitanneet	1st plur.	olimme viitanneet	emme olleet viitanneet
2nd plur.	viittasitte	ette viitanneet	2nd plur.	olitte viitanneet	ette olleet viitanneet
3rd plur.	viittasivat	eivät viitanneet	3rd plur.	olivat viitanneet	eivät olleet viitanneet
passive	viitattiin	ei viitattu	passive	oli viitattu	ei ollut viitattu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	viittaisin	en viittaisi	1st sing.	olisin viitannut	en olisi viitannut
2nd sing.	viittaisit	et viittaisi	2nd sing.	olisit viitannut	et olisi viitannut
3rd sing.	viittaisi	ei viittaisi	3rd sing.	olisi viitannut	ei olisi viitannut
1st plur.	viittaisimme	emme viittaisi	1st plur.	olisimme viitanneet	emme olisi viitanneet
2nd plur.	viittaisitte	ette viittaisi	2nd plur.	olisitte viitanneet	ette olisi viitanneet
3rd plur.	viittaisivat	eivät viittaisi	3rd plur.	olisivat viitanneet	eivät olisi viitanneet
passive	viitattaisiin	ei viitattaisi	passive	olisi viitattu	ei olisi viitattu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	viittaa	älä viittaa	2nd sing.	ole viitannut	älä ole viitannut
3rd sing.	viitatkoon	älköön viitatko	3rd sing.	olkoon viitannut	älköön olko viitannut
1st plur.	viitatkaamme	älkäämme viitatko	1st plur.	olkaamme viitanneet	älkäämme olko viitanneet
2nd plur.	viitatkaa	älkää viitatko	2nd plur.	olkaa viitanneet	älkää olko viitanneet
3rd plur.	viitatkoot	älkööt viitatko	3rd plur.	olkoot viitanneet	älkööt olko viitanneet
passive	viitattakoon	älköön viitattako	passive	olkoon viitattu	älköön olko viitattu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	viitannen	en viitanne	1st sing.	lienen viitannut	en liene viitannut
2nd sing.	viitannet	et viitanne	2nd sing.	lienet viitannut	et liene viitannut
3rd sing.	viitannee	ei viitanne	3rd sing.	lienee viitannut	ei liene viitannut
1st plur.	viitannemme	emme viitanne	1st plur.	lienemme viitanneet	emme liene viitanneet
2nd plur.	viitannette	ette viitanne	2nd plur.	lienette viitanneet	ette liene viitanneet
3rd plur.	viitannevat	eivät viitanne	3rd plur.	lienevät viitanneet	eivät liene viitanneet
passive	viitattaneen	ei viitattane	passive	lienee viitattu	ei liene viitattu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		viitata		present	viittaava	viitattava
long I		viitatakseen 2		past	viitannut	viitattu
II	inessive	viitatessa 1	viitattaessa	agent	viittaama1, 3
	instructive	viitaten	–	negative	viittaamaton
III	inessive	viittaamassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	viittaamasta	–
	illative	viittaamaan	–
	adessive	viittaamalla	–
	abessive	viittaamatta	–
	instructive	viittaaman	viitattaman
IV	nominative	viittaaminen
	partitive	viittaamista
V		viittaamaisillaan 2

Derived terms

• nouns: viite, viittaus
• verbs: frequentatives viittailla, viittoa, viittoilla

Anagrams

• viittaa