vinkata

Finnish

Etymology

< Swedish vinka (“to wave”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiŋkɑtɑˣ/, [ˈʋiŋkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iŋkɑtɑ
• Syllabification^(key): vin‧ka‧ta

Verb

vinkata

1. (transitive) to wave, beckon (to give a sign to someone by raising one's hand, e.g. to stop a car, to call a waiter)

   Voisitko vinkata meille taksin!

   Could you wave a taxi for us, please!

2. (transitive) to give a hint, to tip

   Voisitko vinkata minulle hyvän hevosen?

   Could you tip a good horse for me?

3. (transitive, usually atelic) to give a wink, to wink (to blink with only one eye as a message, signal, or suggestion; often with silmää)

   Hän vinkkasi silmää minulle ― He winked at me

Conjugation

Inflection of vinkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkkaan	en vinkkaa	1st sing.	olen vinkannut	en ole vinkannut
2nd sing.		vinkkaat	et vinkkaa	2nd sing.	olet vinkannut	et ole vinkannut
3rd sing.		vinkkaa	ei vinkkaa	3rd sing.	on vinkannut	ei ole vinkannut
1st plur.		vinkkaamme	emme vinkkaa	1st plur.	olemme vinkanneet	emme ole vinkanneet
2nd plur.		vinkkaatte	ette vinkkaa	2nd plur.	olette vinkanneet	ette ole vinkanneet
3rd plur.		vinkkaavat	eivät vinkkaa	3rd plur.	ovat vinkanneet	eivät ole vinkanneet
passive		vinkataan	ei vinkata	passive	on vinkattu	ei ole vinkattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkkasin	en vinkannut	1st sing.	olin vinkannut	en ollut vinkannut
2nd sing.		vinkkasit	et vinkannut	2nd sing.	olit vinkannut	et ollut vinkannut
3rd sing.		vinkkasi	ei vinkannut	3rd sing.	oli vinkannut	ei ollut vinkannut
1st plur.		vinkkasimme	emme vinkanneet	1st plur.	olimme vinkanneet	emme olleet vinkanneet
2nd plur.		vinkkasitte	ette vinkanneet	2nd plur.	olitte vinkanneet	ette olleet vinkanneet
3rd plur.		vinkkasivat	eivät vinkanneet	3rd plur.	olivat vinkanneet	eivät olleet vinkanneet
passive		vinkattiin	ei vinkattu	passive	oli vinkattu	ei ollut vinkattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkkaisin	en vinkkaisi	1st sing.	olisin vinkannut	en olisi vinkannut
2nd sing.		vinkkaisit	et vinkkaisi	2nd sing.	olisit vinkannut	et olisi vinkannut
3rd sing.		vinkkaisi	ei vinkkaisi	3rd sing.	olisi vinkannut	ei olisi vinkannut
1st plur.		vinkkaisimme	emme vinkkaisi	1st plur.	olisimme vinkanneet	emme olisi vinkanneet
2nd plur.		vinkkaisitte	ette vinkkaisi	2nd plur.	olisitte vinkanneet	ette olisi vinkanneet
3rd plur.		vinkkaisivat	eivät vinkkaisi	3rd plur.	olisivat vinkanneet	eivät olisi vinkanneet
passive		vinkattaisiin	ei vinkattaisi	passive	olisi vinkattu	ei olisi vinkattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vinkkaa	älä vinkkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vinkatkoon	älköön vinkatko	3rd sing.	olkoon vinkannut	älköön olko vinkannut
1st plur.		vinkatkaamme	älkäämme vinkatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vinkatkaa	älkää vinkatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vinkatkoot	älkööt vinkatko	3rd plur.	olkoot vinkanneet	älkööt olko vinkanneet
passive		vinkattakoon	älköön vinkattako	passive	olkoon vinkattu	älköön olko vinkattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkannen	en vinkanne	1st sing.	lienen vinkannut	en liene vinkannut
2nd sing.		vinkannet	et vinkanne	2nd sing.	lienet vinkannut	et liene vinkannut
3rd sing.		vinkannee	ei vinkanne	3rd sing.	lienee vinkannut	ei liene vinkannut
1st plur.		vinkannemme	emme vinkanne	1st plur.	lienemme vinkanneet	emme liene vinkanneet
2nd plur.		vinkannette	ette vinkanne	2nd plur.	lienette vinkanneet	ette liene vinkanneet
3rd plur.		vinkannevat	eivät vinkanne	3rd plur.	lienevät vinkanneet	eivät liene vinkanneet
passive		vinkattaneen	ei vinkattane	passive	lienee vinkattu	ei liene vinkattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vinkata		present	vinkkaava	vinkattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkatakseni vinkataksemme 2nd vinkataksesi vinkataksenne 3rd vinkatakseen vinkataksensa		past	vinkannut	vinkattu
2nd	inessive2	vinkatessa	vinkattaessa	agent3	vinkkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkatessani vinkatessamme 2nd vinkatessasi vinkatessanne 3rd vinkatessaan vinkatessansa		negative	vinkkaamaton
	instructive	vinkaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vinkkaamassa	—
	elative	vinkkaamasta	—
	illative	vinkkaamaan	—
	adessive	vinkkaamalla	—
	abessive	vinkkaamatta	—
	instructive	vinkkaaman	vinkattaman
4th4	verbal noun	vinkkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkkaamaisillani vinkkaamaisillamme 2nd vinkkaamaisillasi vinkkaamaisillanne 3rd vinkkaamaisillaan vinkkaamaisillansa

Synonyms

• (to beckon): viitata, viittoilla, viittoa, viittilöidä
• (to give a hint): vihjata
• (to wink the eye): iskeä silmää

Derived terms

• vinkkaaminen
• vinkkari

 

Further reading

• “vinkata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vanikat, vatkain, vitkaan