älykkyys

FinnishEdit

EtymologyEdit

älykäs +‎ -yys

NounEdit

älykkyys

  1. intelligence (mental capacity)

DeclensionEdit

Inflection of älykkyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative älykkyys älykkyydet
genitive älykkyyden älykkyyksien
partitive älykkyyttä älykkyyksiä
illative älykkyyteen älykkyyksiin
singular plural
nominative älykkyys älykkyydet
accusative nom. älykkyys älykkyydet
gen. älykkyyden
genitive älykkyyden älykkyyksien
partitive älykkyyttä älykkyyksiä
inessive älykkyydessä älykkyyksissä
elative älykkyydestä älykkyyksistä
illative älykkyyteen älykkyyksiin
adessive älykkyydellä älykkyyksillä
ablative älykkyydeltä älykkyyksiltä
allative älykkyydelle älykkyyksille
essive älykkyytenä älykkyyksinä
translative älykkyydeksi älykkyyksiksi
instructive älykkyyksin
abessive älykkyydettä älykkyyksittä
comitative älykkyyksineen
Possessive forms of älykkyys (type kalleus)
possessor singular plural
1st person älykkyyteni älykkyytemme
2nd person älykkyytesi älykkyytenne
3rd person älykkyytensä

SynonymsEdit

Related termsEdit