ärsyttäminen

FinnishEdit

EtymologyEdit

ärsyttää +‎ -minen

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈærsytːæminen/, [ˈærs̠yt̪ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification: är‧syt‧tä‧mi‧nen

NounEdit

ärsyttäminen

  1. irritating, bothering
  2. teasing, harassing
  3. stimulating

DeclensionEdit

Inflection of ärsyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ärsyttäminen ärsyttämiset
genitive ärsyttämisen ärsyttämisten
ärsyttämisien
partitive ärsyttämistä ärsyttämisiä
illative ärsyttämiseen ärsyttämisiin
singular plural
nominative ärsyttäminen ärsyttämiset
accusative nom. ärsyttäminen ärsyttämiset
gen. ärsyttämisen
genitive ärsyttämisen ärsyttämisten
ärsyttämisien
partitive ärsyttämistä ärsyttämisiä
inessive ärsyttämisessä ärsyttämisissä
elative ärsyttämisestä ärsyttämisistä
illative ärsyttämiseen ärsyttämisiin
adessive ärsyttämisellä ärsyttämisillä
ablative ärsyttämiseltä ärsyttämisiltä
allative ärsyttämiselle ärsyttämisille
essive ärsyttämisenä ärsyttämisinä
translative ärsyttämiseksi ärsyttämisiksi
instructive ärsyttämisin
abessive ärsyttämisettä ärsyttämisittä
comitative ärsyttämisineen
Possessive forms of ärsyttäminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person ärsyttämiseni ärsyttämisemme
2nd person ärsyttämisesi ärsyttämisenne
3rd person ärsyttämisensä

VerbEdit

ärsyttäminen

  1. nominative of fourth infinitive of ärsyttää