Henri

English

Proper noun

Henri (plural Henris)

1. A male given name from French.

Estonian

Proper noun

Henri

1. a male given name of modern usage, variant of Hendrik

Finnish

Etymology

20th century loan from French Henri, or a phonetic rendering of English Henry.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhenri/, [ˈhe̞nri]
• Rhymes: -enri
• Syllabification^(key): Hen‧ri

Proper noun

Henri

1. a male given name
   • 2007, Esa Sariola: Valtakirja, →ISBN, page 5:

     Inkeri kirkui riemusta ja kiipesi takaisin omalle pihalleen, otti muovilapion käteen ja hyökkäsi taas takaisin, yritti möristä sillä tavalla syvästi kuin pikku tyttö nyt mörisee, toisteli nopeaan minun nimeäni, Henri, Henri, Henrihenrihenri ja sai sen kuulostamaan huonosti käynnistyvän auton starttimoottorilta, ja minä menin linnaan turvaan.

     Inkeri screamed of joy and climbed back to her own yard, grabbed a plastic shovel and attacked back at me, grumbling deeply like a little girl would, rapidly repeating my name: Henri, Henri, Henrihenrihenri. It sounded like a starting car motor. I ran to safety inside the castle.

   • 2009, Tero Liukkonen, Toivomuspuu, Gummerus, →ISBN, page 78:

     Sen kaverit nimittää sitä Hekaksi tai Hessuksi tai Henkaksi, mutta mä sanon sitä aina Henriksi, koska sen oikea nimi kuvastaa jotenkin sen aatelista luonnetta.

     His friends call him Heka or Hessu or Henkka, but i always call him Henri, because his name kind of reflects his noble character.

Declension

Inflection of Henri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Henri	Henrit
genitive		Henrin	Henrien
partitive		Henriä	Henrejä
illative		Henriin	Henreihin
		singular	plural
nominative		Henri	Henrit
accusative	nom.	Henri	Henrit
	gen.	Henrin
genitive		Henrin	Henrien
partitive		Henriä	Henrejä
inessive		Henrissä	Henreissä
elative		Henristä	Henreistä
illative		Henriin	Henreihin
adessive		Henrillä	Henreillä
ablative		Henriltä	Henreiltä
allative		Henrille	Henreille
essive		Henrinä	Henreinä
translative		Henriksi	Henreiksi
abessive		Henrittä	Henreittä
instructive		—	Henrein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Henri (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Henrini Henrini accusative nom. Henrini Henrini gen. Henrini genitive Henrini Henrieni partitive Henriäni Henrejäni inessive Henrissäni Henreissäni elative Henristäni Henreistäni illative Henriini Henreihini adessive Henrilläni Henreilläni ablative Henriltäni Henreiltäni allative Henrilleni Henreilleni essive Henrinäni Henreinäni translative Henrikseni Henreikseni abessive Henrittäni Henreittäni instructive — — comitative — Henreineni second-person singular possessor singular plural nominative Henrisi Henrisi accusative nom. Henrisi Henrisi gen. Henrisi genitive Henrisi Henriesi partitive Henriäsi Henrejäsi inessive Henrissäsi Henreissäsi elative Henristäsi Henreistäsi illative Henriisi Henreihisi adessive Henrilläsi Henreilläsi ablative Henriltäsi Henreiltäsi allative Henrillesi Henreillesi essive Henrinäsi Henreinäsi translative Henriksesi Henreiksesi abessive Henrittäsi Henreittäsi instructive — — comitative — Henreinesi first-person plural possessor singular plural nominative Henrimme Henrimme accusative nom. Henrimme Henrimme gen. Henrimme genitive Henrimme Henriemme partitive Henriämme Henrejämme inessive Henrissämme Henreissämme elative Henristämme Henreistämme illative Henriimme Henreihimme adessive Henrillämme Henreillämme ablative Henriltämme Henreiltämme allative Henrillemme Henreillemme essive Henrinämme Henreinämme translative Henriksemme Henreiksemme abessive Henrittämme Henreittämme instructive — — comitative — Henreinemme second-person plural possessor singular plural nominative Henrinne Henrinne accusative nom. Henrinne Henrinne gen. Henrinne genitive Henrinne Henrienne partitive Henriänne Henrejänne inessive Henrissänne Henreissänne elative Henristänne Henreistänne illative Henriinne Henreihinne adessive Henrillänne Henreillänne ablative Henriltänne Henreiltänne allative Henrillenne Henreillenne essive Henrinänne Henreinänne translative Henriksenne Henreiksenne abessive Henrittänne Henreittänne instructive — — comitative — Henreinenne third-person possessor singular plural nominative Henrinsä Henrinsä accusative nom. Henrinsä Henrinsä gen. Henrinsä genitive Henrinsä Henriensä partitive Henriään Henriänsä Henrejään Henrejänsä inessive Henrissään Henrissänsä Henreissään Henreissänsä elative Henristään Henristänsä Henreistään Henreistänsä illative Henriinsä Henreihinsä adessive Henrillään Henrillänsä Henreillään Henreillänsä ablative Henriltään Henriltänsä Henreiltään Henreiltänsä allative Henrilleen Henrillensä Henreilleen Henreillensä essive Henrinään Henrinänsä Henreinään Henreinänsä translative Henrikseen Henriksensä Henreikseen Henreiksensä abessive Henrittään Henrittänsä Henreittään Henreittänsä instructive — — comitative — Henreineen Henreinensä

Statistics

• Henri is the 60^th most common male given name in Finland, belonging to 12,718 male individuals (and as a middle name to 2,917 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

French

Etymology

Inherited from Old French Henri, of Germanic origin.

Pronunciation

• ^{(aspirated h)} IPA^(key): /ɑ̃.ʁi/

• Audio

  (file)

Proper noun

Henri m

1. a male given name, equivalent to English Henry

Related terms

• Aymeric
• Émeric
• Enzo
• (feminine form): Henriette

Norman

Proper noun

Henri m

1. a male given name, equivalent to English Henry

Old French

Etymology

From Latin Henrīcus, from Frankish *Haimarīk or Proto-Germanic *Haimarīks. Compare Old Norse Heimríkr and Old High German Heimrih (whence German Emmerich and Italian Enrico).

Pronunciation

• IPA^(key): /henˈɾi/, (later) /hanˈɾi/

Proper noun

Henri m (nominative singular Henris)

1. a male given name

Descendants

• French: Henri
• Norman: Henri
• → Old English: Heanrig
  • Middle English: Henry, Herry, Harry
    • English: Henry, Harry, Hank