Manne

See also: manne and mann'e

Finnish

Etymology

From Immanuel, Herman and Magnus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑnːe/, [ˈmɑnːe̞]
• Rhymes: -ɑnːe
• Syllabification: Man‧ne

Proper noun

Manne

1. A male given name.
   • 1918 Anni Swan, Kaarinan kesäloma, WSOY (1956), page 27:

     Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa.

Declension

Inflection of Manne (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		Manne	Mannet
genitive		Mannen	Mannejen
partitive		Mannea	Manneja
illative		Manneen	Manneihin
		singular	plural
nominative		Manne	Mannet
accusative	nom.	Manne	Mannet
	gen.	Mannen
genitive		Mannen	Mannejen Manneinrare
partitive		Mannea	Manneja
inessive		Mannessa	Manneissa
elative		Mannesta	Manneista
illative		Manneen	Manneihin
adessive		Mannella	Manneilla
ablative		Mannelta	Manneilta
allative		Mannelle	Manneille
essive		Mannena	Manneina
translative		Manneksi	Manneiksi
instructive		—	Mannein
abessive		Mannetta	Manneitta
comitative		—	Manneineen

Possessive forms of Manne (type nalle)
possessor	singular	plural
1st person	Manneni	Mannemme
2nd person	Mannesi	Mannenne
3rd person	Mannensa

---

German

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑnə/

• Audio

  (file)

• Rhymes: -anə
• Hyphenation: Man‧ne

Noun

Manne

1. dative singular of Mann