See also: manne and mann'e

FinnishEdit

EtymologyEdit

From Immanuel, Herman and Magnus.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈmɑnːe/, [ˈmɑnːe̞]
  • Rhymes: -ɑnːe
  • Syllabification: Man‧ne

Proper nounEdit

Manne

  1. A male given name.
    • 1918 Anni Swan, Kaarinan kesäloma, WSOY (1956), page 27:
      Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa.

DeclensionEdit

Inflection of Manne (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative Manne Mannet
genitive Mannen Mannejen
partitive Mannea Manneja
illative Manneen Manneihin
singular plural
nominative Manne Mannet
accusative nom. Manne Mannet
gen. Mannen
genitive Mannen Mannejen
Manneinrare
partitive Mannea Manneja
inessive Mannessa Manneissa
elative Mannesta Manneista
illative Manneen Manneihin
adessive Mannella Manneilla
ablative Mannelta Manneilta
allative Mannelle Manneille
essive Mannena Manneina
translative Manneksi Manneiksi
instructive Mannein
abessive Mannetta Manneitta
comitative Manneineen
Possessive forms of Manne (type nalle)
possessor singular plural
1st person Manneni Mannemme
2nd person Mannesi Mannenne
3rd person Mannensa

GermanEdit

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈmɑnə/
  • (file)
  • Rhymes: -anə
  • Hyphenation: Man‧ne

NounEdit

Manne

  1. dative singular of Mann