Martti

Finnish

Etymology

Medieval vernacular form of the Latin saint's name Martinus. Cognate with English Martin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrtːi/, [ˈmɑrt̪ːi]
• Rhymes: -ɑrtːi
• Syllabification: Mart‧ti

Proper noun

Martti

1. A male given name.

   Martti Luther ― Martin Luther

   • 1985, Matti Kuusi, Ohituksia, Otava, →ISBN

     Kiistaa ei tullut. Ylimmäisenä jakomestarina oli Martti -eno, kalamiesten johtaja, mummuni nuorin veli. — Miksi Martikkalan nimi on Martikkala? kysyi Reino-serkku meiltä nuoremmilta ja vastasi itse: siksi että siellä kaikki miehet ovat Martteja, siksi että tikka hakkasi sen ullakon rei'ille, ja siksi että Martti-eno on aina kalassa.

Declension

Inflection of Martti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative		Martti	Martit
genitive		Martin	Marttien
partitive		Marttia	Martteja
illative		Marttiin	Martteihin
		singular	plural
nominative		Martti	Martit
accusative	nom.	Martti	Martit
	gen.	Martin
genitive		Martin	Marttien
partitive		Marttia	Martteja
inessive		Martissa	Marteissa
elative		Martista	Marteista
illative		Marttiin	Martteihin
adessive		Martilla	Marteilla
ablative		Martilta	Marteilta
allative		Martille	Marteille
essive		Marttina	Martteina
translative		Martiksi	Marteiksi
instructive		—	Martein
abessive		Martitta	Marteitta
comitative		—	Martteineen

Possessive forms of Martti (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	Marttini	Marttimme
2nd person	Marttisi	Marttinne
3rd person	Marttinsa

Related terms

• (pet form) Mara
• (surnames) Martikainen, Marttila, Marttinen