See also: merja

FinnishEdit

EtymologyEdit

A 20th-century coinage inspired by Marja and Meri, both ultimately equivalents of the English Mary. Also explained to mean merjalainen (member of an ancient Finno-Ugric tribe).

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈmerjɑ/, [ˈme̞rjɑ]
  • Rhymes: -erjɑ
  • Syllabification: Mer‧ja

Proper nounEdit

Merja

  1. A female given name.
    • 1939 Mika Waltari, Yövieras, in Vallaton Waltari (WSOY 1957), page 347:
      Jokke. Ja teidän nimenne on Merja, sen kuulin. Sekin on hyvin erikoinen nimi.
    • 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, →ISBN, page 211:
      Ja vielä: kykenenkö lausumaan ääneen hänen isänsä ja äitinsä etunimet ilman että minusta tuntuu kiusalliselta. Sillä oli ollut Merjoja ja Marjoja, joiden nimen lausuminen oli kuin kylkiluiden väliin työnnettäisiin sormea. Sitten oli tullut Tarja.

DeclensionEdit

Inflection of Merja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Merja Merjat
genitive Merjan Merjojen
partitive Merjaa Merjoja
illative Merjaan Merjoihin
singular plural
nominative Merja Merjat
accusative nom. Merja Merjat
gen. Merjan
genitive Merjan Merjojen
Merjainrare
partitive Merjaa Merjoja
inessive Merjassa Merjoissa
elative Merjasta Merjoista
illative Merjaan Merjoihin
adessive Merjalla Merjoilla
ablative Merjalta Merjoilta
allative Merjalle Merjoille
essive Merjana Merjoina
translative Merjaksi Merjoiksi
instructive Merjoin
abessive Merjatta Merjoitta
comitative Merjoineen
Possessive forms of Merja (type kala)
possessor singular plural
1st person Merjani Merjamme
2nd person Merjasi Merjanne
3rd person Merjansa