aikaistuminen

Finnish

Etymology

aikaistua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑi̯stuminen/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝i̯s̠ˌtumine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): ai‧kais‧tu‧mi‧nen

Noun

aikaistuminen

1. verbal noun of aikaistua
   1. the act of becoming earlier or being brought forward

Declension

Inflection of aikaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		aikaistuminen	aikaistumiset
genitive		aikaistumisen	aikaistumisten aikaistumisien
partitive		aikaistumista	aikaistumisia
illative		aikaistumiseen	aikaistumisiin
		singular	plural
nominative		aikaistuminen	aikaistumiset
accusative	nom.	aikaistuminen	aikaistumiset
	gen.	aikaistumisen
genitive		aikaistumisen	aikaistumisten aikaistumisien
partitive		aikaistumista	aikaistumisia
inessive		aikaistumisessa	aikaistumisissa
elative		aikaistumisesta	aikaistumisista
illative		aikaistumiseen	aikaistumisiin
adessive		aikaistumisella	aikaistumisilla
ablative		aikaistumiselta	aikaistumisilta
allative		aikaistumiselle	aikaistumisille
essive		aikaistumisena	aikaistumisina
translative		aikaistumiseksi	aikaistumisiksi
abessive		aikaistumisetta	aikaistumisitta
instructive		—	aikaistumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aikaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative aikaistumiseni aikaistumiseni accusative nom. aikaistumiseni aikaistumiseni gen. aikaistumiseni genitive aikaistumiseni aikaistumisteni aikaistumisieni partitive aikaistumistani aikaistumisiani inessive aikaistumisessani aikaistumisissani elative aikaistumisestani aikaistumisistani illative aikaistumiseeni aikaistumisiini adessive aikaistumisellani aikaistumisillani ablative aikaistumiseltani aikaistumisiltani allative aikaistumiselleni aikaistumisilleni essive aikaistumisenani aikaistumisinani translative aikaistumisekseni aikaistumisikseni abessive aikaistumisettani aikaistumisittani instructive — — comitative — aikaistumisineni second-person singular possessor singular plural nominative aikaistumisesi aikaistumisesi accusative nom. aikaistumisesi aikaistumisesi gen. aikaistumisesi genitive aikaistumisesi aikaistumistesi aikaistumisiesi partitive aikaistumistasi aikaistumisiasi inessive aikaistumisessasi aikaistumisissasi elative aikaistumisestasi aikaistumisistasi illative aikaistumiseesi aikaistumisiisi adessive aikaistumisellasi aikaistumisillasi ablative aikaistumiseltasi aikaistumisiltasi allative aikaistumisellesi aikaistumisillesi essive aikaistumisenasi aikaistumisinasi translative aikaistumiseksesi aikaistumisiksesi abessive aikaistumisettasi aikaistumisittasi instructive — — comitative — aikaistumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative aikaistumisemme aikaistumisemme accusative nom. aikaistumisemme aikaistumisemme gen. aikaistumisemme genitive aikaistumisemme aikaistumistemme aikaistumisiemme partitive aikaistumistamme aikaistumisiamme inessive aikaistumisessamme aikaistumisissamme elative aikaistumisestamme aikaistumisistamme illative aikaistumiseemme aikaistumisiimme adessive aikaistumisellamme aikaistumisillamme ablative aikaistumiseltamme aikaistumisiltamme allative aikaistumisellemme aikaistumisillemme essive aikaistumisenamme aikaistumisinamme translative aikaistumiseksemme aikaistumisiksemme abessive aikaistumisettamme aikaistumisittamme instructive — — comitative — aikaistumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative aikaistumisenne aikaistumisenne accusative nom. aikaistumisenne aikaistumisenne gen. aikaistumisenne genitive aikaistumisenne aikaistumistenne aikaistumisienne partitive aikaistumistanne aikaistumisianne inessive aikaistumisessanne aikaistumisissanne elative aikaistumisestanne aikaistumisistanne illative aikaistumiseenne aikaistumisiinne adessive aikaistumisellanne aikaistumisillanne ablative aikaistumiseltanne aikaistumisiltanne allative aikaistumisellenne aikaistumisillenne essive aikaistumisenanne aikaistumisinanne translative aikaistumiseksenne aikaistumisiksenne abessive aikaistumisettanne aikaistumisittanne instructive — — comitative — aikaistumisinenne third-person possessor singular plural nominative aikaistumisensa aikaistumisensa accusative nom. aikaistumisensa aikaistumisensa gen. aikaistumisensa genitive aikaistumisensa aikaistumistensa aikaistumisiensa partitive aikaistumistaan aikaistumistansa aikaistumisiaan aikaistumisiansa inessive aikaistumisessaan aikaistumisessansa aikaistumisissaan aikaistumisissansa elative aikaistumisestaan aikaistumisestansa aikaistumisistaan aikaistumisistansa illative aikaistumiseensa aikaistumisiinsa adessive aikaistumisellaan aikaistumisellansa aikaistumisillaan aikaistumisillansa ablative aikaistumiseltaan aikaistumiseltansa aikaistumisiltaan aikaistumisiltansa allative aikaistumiselleen aikaistumisellensa aikaistumisilleen aikaistumisillensa essive aikaistumisenaan aikaistumisenansa aikaistumisinaan aikaistumisinansa translative aikaistumisekseen aikaistumiseksensa aikaistumisikseen aikaistumisiksensa abessive aikaistumisettaan aikaistumisettansa aikaistumisittaan aikaistumisittansa instructive — — comitative — aikaistumisineen aikaistumisinensa