aikakausi

Finnish

Etymology

aika +‎ kausi. Coined by Finnish clergyman and historian Johan Cajan in 1839.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑˌkɑu̯si/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝ˌkɑ̝u̯s̠i]
• Rhymes: -ɑusi
• Syllabification^(key): ai‧ka‧kau‧si

Noun

aikakausi

1. age, era, epoch

Declension

Inflection of aikakausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
nominative		aikakausi	aikakaudet
genitive		aikakauden	aikakausien
partitive		aikakautta	aikakausia
illative		aikakauteen	aikakausiin
		singular	plural
nominative		aikakausi	aikakaudet
accusative	nom.	aikakausi	aikakaudet
	gen.	aikakauden
genitive		aikakauden	aikakausien aikakauttenrare
partitive		aikakautta	aikakausia
inessive		aikakaudessa	aikakausissa
elative		aikakaudesta	aikakausista
illative		aikakauteen	aikakausiin
adessive		aikakaudella	aikakausilla
ablative		aikakaudelta	aikakausilta
allative		aikakaudelle	aikakausille
essive		aikakautena	aikakausina
translative		aikakaudeksi	aikakausiksi
abessive		aikakaudetta	aikakausitta
instructive		—	aikakausin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aikakausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative aikakauteni aikakauteni accusative nom. aikakauteni aikakauteni gen. aikakauteni genitive aikakauteni aikakausieni aikakauttenirare partitive aikakauttani aikakausiani inessive aikakaudessani aikakausissani elative aikakaudestani aikakausistani illative aikakauteeni aikakausiini adessive aikakaudellani aikakausillani ablative aikakaudeltani aikakausiltani allative aikakaudelleni aikakausilleni essive aikakautenani aikakausinani translative aikakaudekseni aikakausikseni abessive aikakaudettani aikakausittani instructive — — comitative — aikakausineni second-person singular possessor singular plural nominative aikakautesi aikakautesi accusative nom. aikakautesi aikakautesi gen. aikakautesi genitive aikakautesi aikakausiesi aikakauttesirare partitive aikakauttasi aikakausiasi inessive aikakaudessasi aikakausissasi elative aikakaudestasi aikakausistasi illative aikakauteesi aikakausiisi adessive aikakaudellasi aikakausillasi ablative aikakaudeltasi aikakausiltasi allative aikakaudellesi aikakausillesi essive aikakautenasi aikakausinasi translative aikakaudeksesi aikakausiksesi abessive aikakaudettasi aikakausittasi instructive — — comitative — aikakausinesi first-person plural possessor singular plural nominative aikakautemme aikakautemme accusative nom. aikakautemme aikakautemme gen. aikakautemme genitive aikakautemme aikakausiemme aikakauttemmerare partitive aikakauttamme aikakausiamme inessive aikakaudessamme aikakausissamme elative aikakaudestamme aikakausistamme illative aikakauteemme aikakausiimme adessive aikakaudellamme aikakausillamme ablative aikakaudeltamme aikakausiltamme allative aikakaudellemme aikakausillemme essive aikakautenamme aikakausinamme translative aikakaudeksemme aikakausiksemme abessive aikakaudettamme aikakausittamme instructive — — comitative — aikakausinemme second-person plural possessor singular plural nominative aikakautenne aikakautenne accusative nom. aikakautenne aikakautenne gen. aikakautenne genitive aikakautenne aikakausienne aikakauttennerare partitive aikakauttanne aikakausianne inessive aikakaudessanne aikakausissanne elative aikakaudestanne aikakausistanne illative aikakauteenne aikakausiinne adessive aikakaudellanne aikakausillanne ablative aikakaudeltanne aikakausiltanne allative aikakaudellenne aikakausillenne essive aikakautenanne aikakausinanne translative aikakaudeksenne aikakausiksenne abessive aikakaudettanne aikakausittanne instructive — — comitative — aikakausinenne third-person possessor singular plural nominative aikakautensa aikakautensa accusative nom. aikakautensa aikakautensa gen. aikakautensa genitive aikakautensa aikakausiensa aikakauttensarare partitive aikakauttaan aikakauttansa aikakausiaan aikakausiansa inessive aikakaudessaan aikakaudessansa aikakausissaan aikakausissansa elative aikakaudestaan aikakaudestansa aikakausistaan aikakausistansa illative aikakauteensa aikakausiinsa adessive aikakaudellaan aikakaudellansa aikakausillaan aikakausillansa ablative aikakaudeltaan aikakaudeltansa aikakausiltaan aikakausiltansa allative aikakaudelleen aikakaudellensa aikakausilleen aikakausillensa essive aikakautenaan aikakautenansa aikakausinaan aikakausinansa translative aikakaudekseen aikakaudeksensa aikakausikseen aikakausiksensa abessive aikakaudettaan aikakaudettansa aikakausittaan aikakausittansa instructive — — comitative — aikakausineen aikakausinensa

Derived terms

• aikakautinen

 

compounds

• aikakausjulkaisu
• aikakauskirja
• aikakauslehdistö
• aikakauslehti
• ydinaikakausi

 

Further reading

• “aikakausi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02