aikominen

Finnish

Etymology

aikoa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯kominen/, [ˈɑi̯ko̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification: ai‧ko‧mi‧nen

Noun

aikominen

1. intending (to do something)

Declension

Inflection of aikominen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		aikominen	aikomiset
genitive		aikomisen	aikomisten aikomisien
partitive		aikomista	aikomisia
illative		aikomiseen	aikomisiin
		singular	plural
nominative		aikominen	aikomiset
accusative	nom.	aikominen	aikomiset
	gen.	aikomisen
genitive		aikomisen	aikomisten aikomisien
partitive		aikomista	aikomisia
inessive		aikomisessa	aikomisissa
elative		aikomisesta	aikomisista
illative		aikomiseen	aikomisiin
adessive		aikomisella	aikomisilla
ablative		aikomiselta	aikomisilta
allative		aikomiselle	aikomisille
essive		aikomisena	aikomisina
translative		aikomiseksi	aikomisiksi
instructive		—	aikomisin
abessive		aikomisetta	aikomisitta
comitative		—	aikomisineen

Possessive forms of aikominen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	aikomiseni	aikomisemme
2nd person	aikomisesi	aikomisenne
3rd person	aikomisensa

Verb

aikominen

1. Fourth infinitive of aikoa in nominative case.