autenttinen

Finnish

Etymology

Internationalism (see English authentic), ultimately from Latin authenticus and adapted with the adjectival suffix +‎ -inen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑu̯tentːinen/, [ˈɑu̯t̪e̞n̪t̪ˌt̪ine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): au‧tent‧ti‧nen

Adjective

autenttinen (comparative autenttisempi, superlative autenttisin)

1. authentic

Declension

Inflection of autenttinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		autenttinen	autenttiset
genitive		autenttisen	autenttisten autenttisien
partitive		autenttista	autenttisia
illative		autenttiseen	autenttisiin
		singular	plural
nominative		autenttinen	autenttiset
accusative	nom.	autenttinen	autenttiset
	gen.	autenttisen
genitive		autenttisen	autenttisten autenttisien
partitive		autenttista	autenttisia
inessive		autenttisessa	autenttisissa
elative		autenttisesta	autenttisista
illative		autenttiseen	autenttisiin
adessive		autenttisella	autenttisilla
ablative		autenttiselta	autenttisilta
allative		autenttiselle	autenttisille
essive		autenttisena	autenttisina
translative		autenttiseksi	autenttisiksi
instructive		—	autenttisin
abessive		autenttisetta	autenttisitta
comitative		—	autenttisine

Possessive forms of autenttinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	autenttiseni	autenttisemme
2nd person	autenttisesi	autenttisenne
3rd person	autenttisensa

Derived terms

• autentikoida
• autenttisesti
• autenttisuus