Finnish

edit

Participle

edit

ehtinyt

  1. past active participle of ehtiä

Declension

edit
Inflection of ehtinyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative ehtinyt ehtineet
genitive ehtineen ehtineiden
ehtineitten
partitive ehtinyttä ehtineitä
illative ehtineeseen ehtineisiin
ehtineihin
singular plural
nominative ehtinyt ehtineet
accusative nom. ehtinyt ehtineet
gen. ehtineen
genitive ehtineen ehtineiden
ehtineitten
partitive ehtinyttä ehtineitä
inessive ehtineessä ehtineissä
elative ehtineestä ehtineistä
illative ehtineeseen ehtineisiin
ehtineihin
adessive ehtineellä ehtineillä
ablative ehtineeltä ehtineiltä
allative ehtineelle ehtineille
essive ehtineenä ehtineinä
translative ehtineeksi ehtineiksi
abessive ehtineettä ehtineittä
instructive ehtinein
comitative ehtineine
Possessive forms of ehtinyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ehtineeni ehtineeni
accusative nom. ehtineeni ehtineeni
gen. ehtineeni
genitive ehtineeni ehtineideni
ehtineitteni
partitive ehtinyttäni ehtineitäni
inessive ehtineessäni ehtineissäni
elative ehtineestäni ehtineistäni
illative ehtineeseeni ehtineisiini
ehtineihini
adessive ehtineelläni ehtineilläni
ablative ehtineeltäni ehtineiltäni
allative ehtineelleni ehtineilleni
essive ehtineenäni ehtineinäni
translative ehtineekseni ehtineikseni
abessive ehtineettäni ehtineittäni
instructive
comitative ehtineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ehtineesi ehtineesi
accusative nom. ehtineesi ehtineesi
gen. ehtineesi
genitive ehtineesi ehtineidesi
ehtineittesi
partitive ehtinyttäsi ehtineitäsi
inessive ehtineessäsi ehtineissäsi
elative ehtineestäsi ehtineistäsi
illative ehtineeseesi ehtineisiisi
ehtineihisi
adessive ehtineelläsi ehtineilläsi
ablative ehtineeltäsi ehtineiltäsi
allative ehtineellesi ehtineillesi
essive ehtineenäsi ehtineinäsi
translative ehtineeksesi ehtineiksesi
abessive ehtineettäsi ehtineittäsi
instructive
comitative ehtineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ehtineemme ehtineemme
accusative nom. ehtineemme ehtineemme
gen. ehtineemme
genitive ehtineemme ehtineidemme
ehtineittemme
partitive ehtinyttämme ehtineitämme
inessive ehtineessämme ehtineissämme
elative ehtineestämme ehtineistämme
illative ehtineeseemme ehtineisiimme
ehtineihimme
adessive ehtineellämme ehtineillämme
ablative ehtineeltämme ehtineiltämme
allative ehtineellemme ehtineillemme
essive ehtineenämme ehtineinämme
translative ehtineeksemme ehtineiksemme
abessive ehtineettämme ehtineittämme
instructive
comitative ehtineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ehtineenne ehtineenne
accusative nom. ehtineenne ehtineenne
gen. ehtineenne
genitive ehtineenne ehtineidenne
ehtineittenne
partitive ehtinyttänne ehtineitänne
inessive ehtineessänne ehtineissänne
elative ehtineestänne ehtineistänne
illative ehtineeseenne ehtineisiinne
ehtineihinne
adessive ehtineellänne ehtineillänne
ablative ehtineeltänne ehtineiltänne
allative ehtineellenne ehtineillenne
essive ehtineenänne ehtineinänne
translative ehtineeksenne ehtineiksenne
abessive ehtineettänne ehtineittänne
instructive
comitative ehtineinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ehtineensä ehtineensä
accusative nom. ehtineensä ehtineensä
gen. ehtineensä
genitive ehtineensä ehtineidensä
ehtineittensä
partitive ehtinyttään
ehtinyttänsä
ehtineitään
ehtineitänsä
inessive ehtineessään
ehtineessänsä
ehtineissään
ehtineissänsä
elative ehtineestään
ehtineestänsä
ehtineistään
ehtineistänsä
illative ehtineeseensä ehtineisiinsä
ehtineihinsä
adessive ehtineellään
ehtineellänsä
ehtineillään
ehtineillänsä
ablative ehtineeltään
ehtineeltänsä
ehtineiltään
ehtineiltänsä
allative ehtineelleen
ehtineellensä
ehtineilleen
ehtineillensä
essive ehtineenään
ehtineenänsä
ehtineinään
ehtineinänsä
translative ehtineekseen
ehtineeksensä
ehtineikseen
ehtineiksensä
abessive ehtineettään
ehtineettänsä
ehtineittään
ehtineittänsä
instructive
comitative ehtineineen
ehtineinensä