FinnishEdit

EtymologyEdit

heikko (weak) +‎ jännite (voltage)

NounEdit

heikkojännite

  1. A term defined in electrical safety regulations as a voltage low enough not to cause danger to people.
  2. Generally a low voltage.

DeclensionEdit

Inflection of heikkojännite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative heikkojännite heikkojännitteet
genitive heikkojännitteen heikkojännitteiden
heikkojännitteitten
partitive heikkojännitettä heikkojännitteitä
illative heikkojännitteeseen heikkojännitteisiin
heikkojännitteihin
singular plural
nominative heikkojännite heikkojännitteet
accusative nom. heikkojännite heikkojännitteet
gen. heikkojännitteen
genitive heikkojännitteen heikkojännitteiden
heikkojännitteitten
partitive heikkojännitettä heikkojännitteitä
inessive heikkojännitteessä heikkojännitteissä
elative heikkojännitteestä heikkojännitteistä
illative heikkojännitteeseen heikkojännitteisiin
heikkojännitteihin
adessive heikkojännitteellä heikkojännitteillä
ablative heikkojännitteeltä heikkojännitteiltä
allative heikkojännitteelle heikkojännitteille
essive heikkojännitteenä heikkojännitteinä
translative heikkojännitteeksi heikkojännitteiksi
instructive heikkojännittein
abessive heikkojännitteettä heikkojännitteittä
comitative heikkojännitteineen
Possessive forms of heikkojännite (type hame)
possessor singular plural
1st person heikkojännitteeni heikkojännitteemme
2nd person heikkojännitteesi heikkojännitteenne
3rd person heikkojännitteensä

AntonymsEdit

Related termsEdit