intransitiivinen verbi

FinnishEdit

EtymologyEdit

intransitiivinen +‎ verbi

NounEdit

intransitiivinen verbi

  1. (grammar) intransitive verb

DeclensionEdit

Inflection of intransitiivinen verbi (Kotus type 51/nuoripari)
nominative intransitiivinen verbi intransitiiviset verbit
genitive intransitiivisen verbin intransitiivisien verbien
partitive intransitiivista verbiä intransitiivisia verbejä
illative intransitiiviseen verbiin intransitiivisiin verbeihin
singular plural
nominative intransitiivinen verbi intransitiiviset verbit
accusative nom. intransitiivinen verbi intransitiiviset verbit
gen. intransitiivisen verbin
genitive intransitiivisen verbin intransitiivisien verbien
intransitiivisten verbienrare
partitive intransitiivista verbiä intransitiivisia verbejä
inessive intransitiivisessa verbissä intransitiivisissa verbeissä
elative intransitiivisesta verbistä intransitiivisista verbeistä
illative intransitiiviseen verbiin intransitiivisiin verbeihin
adessive intransitiivisella verbillä intransitiivisilla verbeillä
ablative intransitiiviselta verbiltä intransitiivisilta verbeiltä
allative intransitiiviselle verbille intransitiivisille verbeille
essive intransitiivisena verbinä intransitiivisina verbeinä
translative intransitiiviseksi verbiksi intransitiivisiksi verbeiksi
instructive intransitiivisin verbein
abessive intransitiivisetta verbittä intransitiivisitta verbeittä
comitative intransitiivisine verbeineen
Possessive forms of intransitiivinen verbi (type nuoripari)
possessor singular plural
1st person intransitiivinen verbini intransitiivinen verbimme
2nd person intransitiivinen verbisi intransitiivinen verbinne
3rd person intransitiivinen verbinsä