jaaritus

Finnish

Etymology

jaarittaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɑːritus/, [ˈjɑːrit̪us̠]
• Rhymes: -ɑːritus
• Syllabification^(key): jaa‧ri‧tus

Noun

jaaritus

1. waffle (vague or evasive language)
2. rambling (long meandering talk)

Declension

Inflection of jaaritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		jaaritus	jaaritukset
genitive		jaarituksen	jaaritusten jaarituksien
partitive		jaaritusta	jaarituksia
illative		jaaritukseen	jaarituksiin
		singular	plural
nominative		jaaritus	jaaritukset
accusative	nom.	jaaritus	jaaritukset
	gen.	jaarituksen
genitive		jaarituksen	jaaritusten jaarituksien
partitive		jaaritusta	jaarituksia
inessive		jaarituksessa	jaarituksissa
elative		jaarituksesta	jaarituksista
illative		jaaritukseen	jaarituksiin
adessive		jaarituksella	jaarituksilla
ablative		jaaritukselta	jaarituksilta
allative		jaaritukselle	jaarituksille
essive		jaarituksena	jaarituksina
translative		jaaritukseksi	jaarituksiksi
instructive		—	jaarituksin
abessive		jaarituksetta	jaarituksitta
comitative		—	jaarituksineen

Possessive forms of jaaritus (type vastaus)
possessor	singular	plural
1st person	jaaritukseni	jaarituksemme
2nd person	jaarituksesi	jaarituksenne
3rd person	jaarituksensa

Synonyms

• jaarittelu

Anagrams

• juratsia