kaivuu
Finnish edit
Etymology edit
From kaivaa (“to dig, excavate”) + -uu through analogy of kaivata (“to long”) and kaipuu (“longing”).
Pronunciation edit
Noun edit
kaivuu
- excavation, digging (act)
- Synonym: kaivu
Declension edit
Inflection of kaivuu (Kotus type 17/vapaa, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | kaivuu | kaivuut | ||
genitive | kaivuun | kaivuiden kaivuitten | ||
partitive | kaivuuta | kaivuita | ||
illative | kaivuuseen | kaivuisiin | ||
singular | plural | |||
nominative | kaivuu | kaivuut | ||
accusative | nom. | kaivuu | kaivuut | |
gen. | kaivuun | |||
genitive | kaivuun | kaivuiden kaivuitten | ||
partitive | kaivuuta | kaivuita | ||
inessive | kaivuussa | kaivuissa | ||
elative | kaivuusta | kaivuista | ||
illative | kaivuuseen | kaivuisiin kaivuihinrare | ||
adessive | kaivuulla | kaivuilla | ||
ablative | kaivuulta | kaivuilta | ||
allative | kaivuulle | kaivuille | ||
essive | kaivuuna | kaivuina | ||
translative | kaivuuksi | kaivuiksi | ||
abessive | kaivuutta | kaivuitta | ||
instructive | — | kaivuin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Synonyms edit
Derived terms edit
compounds
Related terms edit
Further reading edit
- “kaivuu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02