kankea
Finnish edit
Pronunciation edit
Etymology 1 edit
From Proto-Finnic *kankëda, possibly from Proto-Uralic *kënka-, *kënke-.
Adjective edit
kankea (comparative kankeampi, superlative kankein)
Declension edit
Inflection of kankea (Kotus type 15/korkea, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kankea | kankeat | |
genitive | kankean | kankeiden kankeitten | |
partitive | kankeaa kankeata |
kankeita | |
illative | kankeaan | kankeisiin kankeihin | |
singular | plural | ||
nominative | kankea | kankeat | |
accusative | nom. | kankea | kankeat |
gen. | kankean | ||
genitive | kankean | kankeiden kankeitten kankeainrare | |
partitive | kankeaa kankeata |
kankeita | |
inessive | kankeassa | kankeissa | |
elative | kankeasta | kankeista | |
illative | kankeaan | kankeisiin kankeihin | |
adessive | kankealla | kankeilla | |
ablative | kankealta | kankeilta | |
allative | kankealle | kankeille | |
essive | kankeana | kankeina | |
translative | kankeaksi | kankeiksi | |
abessive | kankeatta | kankeitta | |
instructive | — | kankein | |
comitative | — | kankeine |
Derived terms edit
Further reading edit
- “kankea”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01
Etymology 2 edit
Noun edit
kankea