kanssakäyminen

Finnish

Etymology

kanssa +‎ käyminen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnsːɑˌkæy̯minen/, [ˈkɑ̝ns̠ːɑ̝ˌk̟æy̯mine̞n]
• Rhymes: -æyminen
• Syllabification^(key): kans‧sa‧käy‧mi‧nen

Noun

kanssakäyminen

1. interaction, communication, dealings

Declension

Inflection of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kanssakäyminen	kanssakäymiset
genitive		kanssakäymisen	kanssakäymisten kanssakäymisien
partitive		kanssakäymistä	kanssakäymisiä
illative		kanssakäymiseen	kanssakäymisiin
		singular	plural
nominative		kanssakäyminen	kanssakäymiset
accusative	nom.	kanssakäyminen	kanssakäymiset
	gen.	kanssakäymisen
genitive		kanssakäymisen	kanssakäymisten kanssakäymisien
partitive		kanssakäymistä	kanssakäymisiä
inessive		kanssakäymisessä	kanssakäymisissä
elative		kanssakäymisestä	kanssakäymisistä
illative		kanssakäymiseen	kanssakäymisiin
adessive		kanssakäymisellä	kanssakäymisillä
ablative		kanssakäymiseltä	kanssakäymisiltä
allative		kanssakäymiselle	kanssakäymisille
essive		kanssakäymisenä	kanssakäymisinä
translative		kanssakäymiseksi	kanssakäymisiksi
abessive		kanssakäymisettä	kanssakäymisittä
instructive		—	kanssakäymisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kanssakäymiseni kanssakäymiseni accusative nom. kanssakäymiseni kanssakäymiseni gen. kanssakäymiseni genitive kanssakäymiseni kanssakäymisteni kanssakäymisieni partitive kanssakäymistäni kanssakäymisiäni inessive kanssakäymisessäni kanssakäymisissäni elative kanssakäymisestäni kanssakäymisistäni illative kanssakäymiseeni kanssakäymisiini adessive kanssakäymiselläni kanssakäymisilläni ablative kanssakäymiseltäni kanssakäymisiltäni allative kanssakäymiselleni kanssakäymisilleni essive kanssakäymisenäni kanssakäymisinäni translative kanssakäymisekseni kanssakäymisikseni abessive kanssakäymisettäni kanssakäymisittäni instructive — — comitative — kanssakäymisineni second-person singular possessor singular plural nominative kanssakäymisesi kanssakäymisesi accusative nom. kanssakäymisesi kanssakäymisesi gen. kanssakäymisesi genitive kanssakäymisesi kanssakäymistesi kanssakäymisiesi partitive kanssakäymistäsi kanssakäymisiäsi inessive kanssakäymisessäsi kanssakäymisissäsi elative kanssakäymisestäsi kanssakäymisistäsi illative kanssakäymiseesi kanssakäymisiisi adessive kanssakäymiselläsi kanssakäymisilläsi ablative kanssakäymiseltäsi kanssakäymisiltäsi allative kanssakäymisellesi kanssakäymisillesi essive kanssakäymisenäsi kanssakäymisinäsi translative kanssakäymiseksesi kanssakäymisiksesi abessive kanssakäymisettäsi kanssakäymisittäsi instructive — — comitative — kanssakäymisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kanssakäymisemme kanssakäymisemme accusative nom. kanssakäymisemme kanssakäymisemme gen. kanssakäymisemme genitive kanssakäymisemme kanssakäymistemme kanssakäymisiemme partitive kanssakäymistämme kanssakäymisiämme inessive kanssakäymisessämme kanssakäymisissämme elative kanssakäymisestämme kanssakäymisistämme illative kanssakäymiseemme kanssakäymisiimme adessive kanssakäymisellämme kanssakäymisillämme ablative kanssakäymiseltämme kanssakäymisiltämme allative kanssakäymisellemme kanssakäymisillemme essive kanssakäymisenämme kanssakäymisinämme translative kanssakäymiseksemme kanssakäymisiksemme abessive kanssakäymisettämme kanssakäymisittämme instructive — — comitative — kanssakäymisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kanssakäymisenne kanssakäymisenne accusative nom. kanssakäymisenne kanssakäymisenne gen. kanssakäymisenne genitive kanssakäymisenne kanssakäymistenne kanssakäymisienne partitive kanssakäymistänne kanssakäymisiänne inessive kanssakäymisessänne kanssakäymisissänne elative kanssakäymisestänne kanssakäymisistänne illative kanssakäymiseenne kanssakäymisiinne adessive kanssakäymisellänne kanssakäymisillänne ablative kanssakäymiseltänne kanssakäymisiltänne allative kanssakäymisellenne kanssakäymisillenne essive kanssakäymisenänne kanssakäymisinänne translative kanssakäymiseksenne kanssakäymisiksenne abessive kanssakäymisettänne kanssakäymisittänne instructive — — comitative — kanssakäymisinenne third-person possessor singular plural nominative kanssakäymisensä kanssakäymisensä accusative nom. kanssakäymisensä kanssakäymisensä gen. kanssakäymisensä genitive kanssakäymisensä kanssakäymistensä kanssakäymisiensä partitive kanssakäymistään kanssakäymistänsä kanssakäymisiään kanssakäymisiänsä inessive kanssakäymisessään kanssakäymisessänsä kanssakäymisissään kanssakäymisissänsä elative kanssakäymisestään kanssakäymisestänsä kanssakäymisistään kanssakäymisistänsä illative kanssakäymiseensä kanssakäymisiinsä adessive kanssakäymisellään kanssakäymisellänsä kanssakäymisillään kanssakäymisillänsä ablative kanssakäymiseltään kanssakäymiseltänsä kanssakäymisiltään kanssakäymisiltänsä allative kanssakäymiselleen kanssakäymisellensä kanssakäymisilleen kanssakäymisillensä essive kanssakäymisenään kanssakäymisenänsä kanssakäymisinään kanssakäymisinänsä translative kanssakäymisekseen kanssakäymiseksensä kanssakäymisikseen kanssakäymisiksensä abessive kanssakäymisettään kanssakäymisettänsä kanssakäymisittään kanssakäymisittänsä instructive — — comitative — kanssakäymisineen kanssakäymisinensä

Further reading

• “kanssakäyminen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02