kaupunkiseutu

Finnish

Etymology

kaupunki +‎ seutu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑu̯puŋkiˌseu̯tu/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟iˌs̠e̞u̯t̪u]
• Rhymes: -eutu
• Syllabification^(key): kau‧pun‧ki‧seu‧tu

Noun

kaupunkiseutu

1. city region (city and its hinterland understood as a single economic unit)

Declension

Inflection of kaupunkiseutu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative		kaupunkiseutu	kaupunkiseudut
genitive		kaupunkiseudun	kaupunkiseutujen
partitive		kaupunkiseutua	kaupunkiseutuja
illative		kaupunkiseutuun	kaupunkiseutuihin
		singular	plural
nominative		kaupunkiseutu	kaupunkiseudut
accusative	nom.	kaupunkiseutu	kaupunkiseudut
	gen.	kaupunkiseudun
genitive		kaupunkiseudun	kaupunkiseutujen
partitive		kaupunkiseutua	kaupunkiseutuja
inessive		kaupunkiseudussa	kaupunkiseuduissa
elative		kaupunkiseudusta	kaupunkiseuduista
illative		kaupunkiseutuun	kaupunkiseutuihin
adessive		kaupunkiseudulla	kaupunkiseuduilla
ablative		kaupunkiseudulta	kaupunkiseuduilta
allative		kaupunkiseudulle	kaupunkiseuduille
essive		kaupunkiseutuna	kaupunkiseutuina
translative		kaupunkiseuduksi	kaupunkiseuduiksi
abessive		kaupunkiseudutta	kaupunkiseuduitta
instructive		—	kaupunkiseuduin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kaupunkiseutu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaupunkiseutuni kaupunkiseutuni accusative nom. kaupunkiseutuni kaupunkiseutuni gen. kaupunkiseutuni genitive kaupunkiseutuni kaupunkiseutujeni partitive kaupunkiseutuani kaupunkiseutujani inessive kaupunkiseudussani kaupunkiseuduissani elative kaupunkiseudustani kaupunkiseuduistani illative kaupunkiseutuuni kaupunkiseutuihini adessive kaupunkiseudullani kaupunkiseuduillani ablative kaupunkiseudultani kaupunkiseuduiltani allative kaupunkiseudulleni kaupunkiseuduilleni essive kaupunkiseutunani kaupunkiseutuinani translative kaupunkiseudukseni kaupunkiseuduikseni abessive kaupunkiseuduttani kaupunkiseuduittani instructive — — comitative — kaupunkiseutuineni second-person singular possessor singular plural nominative kaupunkiseutusi kaupunkiseutusi accusative nom. kaupunkiseutusi kaupunkiseutusi gen. kaupunkiseutusi genitive kaupunkiseutusi kaupunkiseutujesi partitive kaupunkiseutuasi kaupunkiseutujasi inessive kaupunkiseudussasi kaupunkiseuduissasi elative kaupunkiseudustasi kaupunkiseuduistasi illative kaupunkiseutuusi kaupunkiseutuihisi adessive kaupunkiseudullasi kaupunkiseuduillasi ablative kaupunkiseudultasi kaupunkiseuduiltasi allative kaupunkiseudullesi kaupunkiseuduillesi essive kaupunkiseutunasi kaupunkiseutuinasi translative kaupunkiseuduksesi kaupunkiseuduiksesi abessive kaupunkiseuduttasi kaupunkiseuduittasi instructive — — comitative — kaupunkiseutuinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaupunkiseutumme kaupunkiseutumme accusative nom. kaupunkiseutumme kaupunkiseutumme gen. kaupunkiseutumme genitive kaupunkiseutumme kaupunkiseutujemme partitive kaupunkiseutuamme kaupunkiseutujamme inessive kaupunkiseudussamme kaupunkiseuduissamme elative kaupunkiseudustamme kaupunkiseuduistamme illative kaupunkiseutuumme kaupunkiseutuihimme adessive kaupunkiseudullamme kaupunkiseuduillamme ablative kaupunkiseudultamme kaupunkiseuduiltamme allative kaupunkiseudullemme kaupunkiseuduillemme essive kaupunkiseutunamme kaupunkiseutuinamme translative kaupunkiseuduksemme kaupunkiseuduiksemme abessive kaupunkiseuduttamme kaupunkiseuduittamme instructive — — comitative — kaupunkiseutuinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaupunkiseutunne kaupunkiseutunne accusative nom. kaupunkiseutunne kaupunkiseutunne gen. kaupunkiseutunne genitive kaupunkiseutunne kaupunkiseutujenne partitive kaupunkiseutuanne kaupunkiseutujanne inessive kaupunkiseudussanne kaupunkiseuduissanne elative kaupunkiseudustanne kaupunkiseuduistanne illative kaupunkiseutuunne kaupunkiseutuihinne adessive kaupunkiseudullanne kaupunkiseuduillanne ablative kaupunkiseudultanne kaupunkiseuduiltanne allative kaupunkiseudullenne kaupunkiseuduillenne essive kaupunkiseutunanne kaupunkiseutuinanne translative kaupunkiseuduksenne kaupunkiseuduiksenne abessive kaupunkiseuduttanne kaupunkiseuduittanne instructive — — comitative — kaupunkiseutuinenne third-person possessor singular plural nominative kaupunkiseutunsa kaupunkiseutunsa accusative nom. kaupunkiseutunsa kaupunkiseutunsa gen. kaupunkiseutunsa genitive kaupunkiseutunsa kaupunkiseutujensa partitive kaupunkiseutuaan kaupunkiseutuansa kaupunkiseutujaan kaupunkiseutujansa inessive kaupunkiseudussaan kaupunkiseudussansa kaupunkiseuduissaan kaupunkiseuduissansa elative kaupunkiseudustaan kaupunkiseudustansa kaupunkiseuduistaan kaupunkiseuduistansa illative kaupunkiseutuunsa kaupunkiseutuihinsa adessive kaupunkiseudullaan kaupunkiseudullansa kaupunkiseuduillaan kaupunkiseuduillansa ablative kaupunkiseudultaan kaupunkiseudultansa kaupunkiseuduiltaan kaupunkiseuduiltansa allative kaupunkiseudulleen kaupunkiseudullensa kaupunkiseuduilleen kaupunkiseuduillensa essive kaupunkiseutunaan kaupunkiseutunansa kaupunkiseutuinaan kaupunkiseutuinansa translative kaupunkiseudukseen kaupunkiseuduksensa kaupunkiseuduikseen kaupunkiseuduiksensa abessive kaupunkiseuduttaan kaupunkiseuduttansa kaupunkiseuduittaan kaupunkiseuduittansa instructive — — comitative — kaupunkiseutuineen kaupunkiseutuinensa

Further reading

• “kaupunkiseutu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02