kaupunki

FinnishEdit

EtymologyEdit

Borrowed from Old Gutnish kaupungr (marketplace), from Old Norse kaupangr (whence also Swedish köping), derived from Proto-Germanic *kaupô (compare Swedish köpa (to buy), German kaufen (to buy), English cheap), itself borrowed from Latin caupō.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋki/, [ˈkɑu̯puŋki]
  • Rhymes: -ɑupuŋki
  • Syllabification: kau‧pun‧ki

NounEdit

kaupunki

  1. town
  2. city

Usage notesEdit

Finnish does not distinguish between a town and a city, but depending on the context, terms like pikkukaupunki ((small) town) and suurkaupunki ((large) city, metropolis) may be used.

DeclensionEdit

Inflection of kaupunki (Kotus type 5/risti, nk-ng gradation)
nominative kaupunki kaupungit
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
illative kaupunkiin kaupunkeihin
singular plural
nominative kaupunki kaupungit
accusative nom. kaupunki kaupungit
gen. kaupungin
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
inessive kaupungissa kaupungeissa
elative kaupungista kaupungeista
illative kaupunkiin kaupunkeihin
adessive kaupungilla kaupungeilla
ablative kaupungilta kaupungeilta
allative kaupungille kaupungeille
essive kaupunkina kaupunkeina
translative kaupungiksi kaupungeiksi
instructive kaupungein
abessive kaupungitta kaupungeitta
comitative kaupunkeineen
Possessive forms of kaupunki (type risti)
possessor singular plural
1st person kaupunkini kaupunkimme
2nd person kaupunkisi kaupunkinne
3rd person kaupunkinsa

Derived termsEdit

Related termsEdit

CompoundsEdit

AnagramsEdit