keikahtaa

Finnish

Etymology

keikkua +‎ -ahtaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kɑhtɑːˣ/, [ˈk̟e̞i̯kɑ̝xt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -eikɑhtɑː
• Syllabification^(key): kei‧kah‧taa

Verb

keikahtaa

1. (intransitive) To tip over.

Conjugation

Inflection of keikahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikahdan	en keikahda	1st sing.	olen keikahtanut	en ole keikahtanut
2nd sing.		keikahdat	et keikahda	2nd sing.	olet keikahtanut	et ole keikahtanut
3rd sing.		keikahtaa	ei keikahda	3rd sing.	on keikahtanut	ei ole keikahtanut
1st plur.		keikahdamme	emme keikahda	1st plur.	olemme keikahtaneet	emme ole keikahtaneet
2nd plur.		keikahdatte	ette keikahda	2nd plur.	olette keikahtaneet	ette ole keikahtaneet
3rd plur.		keikahtavat	eivät keikahda	3rd plur.	ovat keikahtaneet	eivät ole keikahtaneet
passive		keikahdetaan	ei keikahdeta	passive	on keikahdettu	ei ole keikahdettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikahdin	en keikahtanut	1st sing.	olin keikahtanut	en ollut keikahtanut
2nd sing.		keikahdit	et keikahtanut	2nd sing.	olit keikahtanut	et ollut keikahtanut
3rd sing.		keikahti	ei keikahtanut	3rd sing.	oli keikahtanut	ei ollut keikahtanut
1st plur.		keikahdimme	emme keikahtaneet	1st plur.	olimme keikahtaneet	emme olleet keikahtaneet
2nd plur.		keikahditte	ette keikahtaneet	2nd plur.	olitte keikahtaneet	ette olleet keikahtaneet
3rd plur.		keikahtivat	eivät keikahtaneet	3rd plur.	olivat keikahtaneet	eivät olleet keikahtaneet
passive		keikahdettiin	ei keikahdettu	passive	oli keikahdettu	ei ollut keikahdettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikahtaisin	en keikahtaisi	1st sing.	olisin keikahtanut	en olisi keikahtanut
2nd sing.		keikahtaisit	et keikahtaisi	2nd sing.	olisit keikahtanut	et olisi keikahtanut
3rd sing.		keikahtaisi	ei keikahtaisi	3rd sing.	olisi keikahtanut	ei olisi keikahtanut
1st plur.		keikahtaisimme	emme keikahtaisi	1st plur.	olisimme keikahtaneet	emme olisi keikahtaneet
2nd plur.		keikahtaisitte	ette keikahtaisi	2nd plur.	olisitte keikahtaneet	ette olisi keikahtaneet
3rd plur.		keikahtaisivat	eivät keikahtaisi	3rd plur.	olisivat keikahtaneet	eivät olisi keikahtaneet
passive		keikahdettaisiin	ei keikahdettaisi	passive	olisi keikahdettu	ei olisi keikahdettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikahda	älä keikahda	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikahtakoon	älköön keikahtako	3rd sing.	olkoon keikahtanut	älköön olko keikahtanut
1st plur.		keikahtakaamme	älkäämme keikahtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikahtakaa	älkää keikahtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikahtakoot	älkööt keikahtako	3rd plur.	olkoot keikahtaneet	älkööt olko keikahtaneet
passive		keikahdettakoon	älköön keikahdettako	passive	olkoon keikahdettu	älköön olko keikahdettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikahtanen	en keikahtane	1st sing.	lienen keikahtanut	en liene keikahtanut
2nd sing.		keikahtanet	et keikahtane	2nd sing.	lienet keikahtanut	et liene keikahtanut
3rd sing.		keikahtanee	ei keikahtane	3rd sing.	lienee keikahtanut	ei liene keikahtanut
1st plur.		keikahtanemme	emme keikahtane	1st plur.	lienemme keikahtaneet	emme liene keikahtaneet
2nd plur.		keikahtanette	ette keikahtane	2nd plur.	lienette keikahtaneet	ette liene keikahtaneet
3rd plur.		keikahtanevat	eivät keikahtane	3rd plur.	lienevät keikahtaneet	eivät liene keikahtaneet
passive		keikahdettaneen	ei keikahdettane	passive	lienee keikahdettu	ei liene keikahdettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikahtaa		present	keikahtava	keikahdettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikahtaakseni keikahtaaksemme 2nd keikahtaaksesi keikahtaaksenne 3rd keikahtaakseen keikahtaaksensa		past	keikahtanut	keikahdettu
2nd	inessive2	keikahtaessa	keikahdettaessa	agent3	keikahtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikahtaessani keikahtaessamme 2nd keikahtaessasi keikahtaessanne 3rd keikahtaessaan keikahtaessansa		negative	keikahtamaton
	instructive	keikahtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form keikahtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	keikahtamassa	—
	elative	keikahtamasta	—
	illative	keikahtamaan	—
	adessive	keikahtamalla	—
	abessive	keikahtamatta	—
	instructive	keikahtaman	keikahdettaman
4th4	verbal noun	keikahtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikahtamaisillani keikahtamaisillamme 2nd keikahtamaisillasi keikahtamaisillanne 3rd keikahtamaisillaan keikahtamaisillansa

Derived terms

• keikahdus
• keikahtaminen
• keikaus
• keikauttaa

 

Further reading

• “keikahtaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02