kellokeskiviikko

FinnishEdit

EtymologyEdit

From kello (bell) +‎ keskiviikko (Wednesday); in rural tradition bells were hung on the neck of farm animals on Holy Wednesday.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkelːoˌkeskiˌʋiːkːo/, [ˈke̞lːo̞ˌke̞s̠kiˌʋiːkːo̞]
  • Rhymes: -iːkːo
  • Syllabification: kel‧lo‧kes‧ki‧viik‧ko

NounEdit

kellokeskiviikko

  1. (dated, Christianity) Holy Wednesday

DeclensionEdit

Inflection of kellokeskiviikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
singular plural
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
accusative nom. kellokeskiviikko kellokeskiviikot
gen. kellokeskiviikon
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
inessive kellokeskiviikossa kellokeskiviikoissa
elative kellokeskiviikosta kellokeskiviikoista
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
adessive kellokeskiviikolla kellokeskiviikoilla
ablative kellokeskiviikolta kellokeskiviikoilta
allative kellokeskiviikolle kellokeskiviikoille
essive kellokeskiviikkona kellokeskiviikkoina
translative kellokeskiviikoksi kellokeskiviikoiksi
instructive kellokeskiviikoin
abessive kellokeskiviikotta kellokeskiviikoitta
comitative kellokeskiviikkoineen
Possessive forms of kellokeskiviikko (type valo)
possessor singular plural
1st person kellokeskiviikkoni kellokeskiviikkomme
2nd person kellokeskiviikkosi kellokeskiviikkonne
3rd person kellokeskiviikkonsa