kenkää

Finnish

Noun

kenkää

1. partitive singular of kenkä

Anagrams

• käkenä

Ingrian

Etymology 1

From ken (“who”) +‎ -kää.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæː]
• Rhymes: -eŋkæː
• Hyphenation: ken‧kää

Pronoun

kenkää

1. (+ negative) nobody
2. (+ interrogative) anybody

Declension

Declension of kenkää
	singular	plural
nominative	kenkää	ketkää
genitive	kenenkää
partitive	kettää
illative	kehekää, kehhee
inessive	keskää, kessää
elative	kestkää, kestää
allative	kellekää
adessive	kelkää, kellää
ablative	keltkää, keltää
translative	kekskää
essive	kennää
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæː]
• Rhymes: -eŋkæː
• Hyphenation: ken‧kää

Noun

kenkää

1. inflection of kenkä:
   1. partitive singular
   2. illative singular

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 147