kertaistua

See also: -kertaistua

Finnish

Etymology

kertaistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkertɑi̯stuɑˣ/, [ˈk̟e̞rt̪ɑ̝i̯s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ker‧tais‧tu‧a

Verb

kertaistua

1. (intransitive) to multiple itself n times; used only in compounds

   kaksinkertaistua: to double, be doupled

   kolminkertaistua: to triple, be tripled

   moninkertaistua: to multiple

Conjugation

Inflection of kertaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kertaistun	en kertaistu	1st sing.	olen kertaistunut	en ole kertaistunut
2nd sing.		kertaistut	et kertaistu	2nd sing.	olet kertaistunut	et ole kertaistunut
3rd sing.		kertaistuu	ei kertaistu	3rd sing.	on kertaistunut	ei ole kertaistunut
1st plur.		kertaistumme	emme kertaistu	1st plur.	olemme kertaistuneet	emme ole kertaistuneet
2nd plur.		kertaistutte	ette kertaistu	2nd plur.	olette kertaistuneet	ette ole kertaistuneet
3rd plur.		kertaistuvat	eivät kertaistu	3rd plur.	ovat kertaistuneet	eivät ole kertaistuneet
passive		kertaistutaan	ei kertaistuta	passive	on kertaistuttu	ei ole kertaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kertaistuin	en kertaistunut	1st sing.	olin kertaistunut	en ollut kertaistunut
2nd sing.		kertaistuit	et kertaistunut	2nd sing.	olit kertaistunut	et ollut kertaistunut
3rd sing.		kertaistui	ei kertaistunut	3rd sing.	oli kertaistunut	ei ollut kertaistunut
1st plur.		kertaistuimme	emme kertaistuneet	1st plur.	olimme kertaistuneet	emme olleet kertaistuneet
2nd plur.		kertaistuitte	ette kertaistuneet	2nd plur.	olitte kertaistuneet	ette olleet kertaistuneet
3rd plur.		kertaistuivat	eivät kertaistuneet	3rd plur.	olivat kertaistuneet	eivät olleet kertaistuneet
passive		kertaistuttiin	ei kertaistuttu	passive	oli kertaistuttu	ei ollut kertaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kertaistuisin	en kertaistuisi	1st sing.	olisin kertaistunut	en olisi kertaistunut
2nd sing.		kertaistuisit	et kertaistuisi	2nd sing.	olisit kertaistunut	et olisi kertaistunut
3rd sing.		kertaistuisi	ei kertaistuisi	3rd sing.	olisi kertaistunut	ei olisi kertaistunut
1st plur.		kertaistuisimme	emme kertaistuisi	1st plur.	olisimme kertaistuneet	emme olisi kertaistuneet
2nd plur.		kertaistuisitte	ette kertaistuisi	2nd plur.	olisitte kertaistuneet	ette olisi kertaistuneet
3rd plur.		kertaistuisivat	eivät kertaistuisi	3rd plur.	olisivat kertaistuneet	eivät olisi kertaistuneet
passive		kertaistuttaisiin	ei kertaistuttaisi	passive	olisi kertaistuttu	ei olisi kertaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kertaistu	älä kertaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kertaistukoon	älköön kertaistuko	3rd sing.	olkoon kertaistunut	älköön olko kertaistunut
1st plur.		kertaistukaamme	älkäämme kertaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kertaistukaa	älkää kertaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kertaistukoot	älkööt kertaistuko	3rd plur.	olkoot kertaistuneet	älkööt olko kertaistuneet
passive		kertaistuttakoon	älköön kertaistuttako	passive	olkoon kertaistuttu	älköön olko kertaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kertaistunen	en kertaistune	1st sing.	lienen kertaistunut	en liene kertaistunut
2nd sing.		kertaistunet	et kertaistune	2nd sing.	lienet kertaistunut	et liene kertaistunut
3rd sing.		kertaistunee	ei kertaistune	3rd sing.	lienee kertaistunut	ei liene kertaistunut
1st plur.		kertaistunemme	emme kertaistune	1st plur.	lienemme kertaistuneet	emme liene kertaistuneet
2nd plur.		kertaistunette	ette kertaistune	2nd plur.	lienette kertaistuneet	ette liene kertaistuneet
3rd plur.		kertaistunevat	eivät kertaistune	3rd plur.	lienevät kertaistuneet	eivät liene kertaistuneet
passive		kertaistuttaneen	ei kertaistuttane	passive	lienee kertaistuttu	ei liene kertaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kertaistua		present	kertaistuva	kertaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kertaistuakseni kertaistuaksemme 2nd kertaistuaksesi kertaistuaksenne 3rd kertaistuakseen kertaistuaksensa		past	kertaistunut	kertaistuttu
2nd	inessive2	kertaistuessa	kertaistuttaessa	agent3	kertaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kertaistuessani kertaistuessamme 2nd kertaistuessasi kertaistuessanne 3rd kertaistuessaan kertaistuessansa		negative	kertaistumaton
	instructive	kertaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kertaistumassa	—
	elative	kertaistumasta	—
	illative	kertaistumaan	—
	adessive	kertaistumalla	—
	abessive	kertaistumatta	—
	instructive	kertaistuman	kertaistuttaman
4th4	verbal noun	kertaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kertaistumaisillani kertaistumaisillamme 2nd kertaistumaisillasi kertaistumaisillanne 3rd kertaistumaisillaan kertaistumaisillansa

Anagrams

• saarikettu