kihnutus
Finnish edit
Etymology edit
Pronunciation edit
Noun edit
kihnutus
- rubbing oneself (against something)
Declension edit
Inflection of kihnutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | kihnutus | kihnutukset | ||
genitive | kihnutuksen | kihnutusten kihnutuksien | ||
partitive | kihnutusta | kihnutuksia | ||
illative | kihnutukseen | kihnutuksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | kihnutus | kihnutukset | ||
accusative | nom. | kihnutus | kihnutukset | |
gen. | kihnutuksen | |||
genitive | kihnutuksen | kihnutusten kihnutuksien | ||
partitive | kihnutusta | kihnutuksia | ||
inessive | kihnutuksessa | kihnutuksissa | ||
elative | kihnutuksesta | kihnutuksista | ||
illative | kihnutukseen | kihnutuksiin | ||
adessive | kihnutuksella | kihnutuksilla | ||
ablative | kihnutukselta | kihnutuksilta | ||
allative | kihnutukselle | kihnutuksille | ||
essive | kihnutuksena | kihnutuksina | ||
translative | kihnutukseksi | kihnutuksiksi | ||
abessive | kihnutuksetta | kihnutuksitta | ||
instructive | — | kihnutuksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading edit
- “kihnutus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02