kiusaantua

Finnish

Etymology

kiusa +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiu̯sɑːntuɑˣ/, [ˈk̟iu̯s̠ɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): kiu‧saan‧tu‧a

Verb

kiusaantua

1. (intransitive) to be annoyed and/or embarrassed, to feel awkward or uncomfortable

Conjugation

Inflection of kiusaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiusaannun	en kiusaannu	1st sing.	olen kiusaantunut	en ole kiusaantunut
2nd sing.		kiusaannut	et kiusaannu	2nd sing.	olet kiusaantunut	et ole kiusaantunut
3rd sing.		kiusaantuu	ei kiusaannu	3rd sing.	on kiusaantunut	ei ole kiusaantunut
1st plur.		kiusaannumme	emme kiusaannu	1st plur.	olemme kiusaantuneet	emme ole kiusaantuneet
2nd plur.		kiusaannutte	ette kiusaannu	2nd plur.	olette kiusaantuneet	ette ole kiusaantuneet
3rd plur.		kiusaantuvat	eivät kiusaannu	3rd plur.	ovat kiusaantuneet	eivät ole kiusaantuneet
passive		kiusaannutaan	ei kiusaannuta	passive	on kiusaannuttu	ei ole kiusaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiusaannuin	en kiusaantunut	1st sing.	olin kiusaantunut	en ollut kiusaantunut
2nd sing.		kiusaannuit	et kiusaantunut	2nd sing.	olit kiusaantunut	et ollut kiusaantunut
3rd sing.		kiusaantui	ei kiusaantunut	3rd sing.	oli kiusaantunut	ei ollut kiusaantunut
1st plur.		kiusaannuimme	emme kiusaantuneet	1st plur.	olimme kiusaantuneet	emme olleet kiusaantuneet
2nd plur.		kiusaannuitte	ette kiusaantuneet	2nd plur.	olitte kiusaantuneet	ette olleet kiusaantuneet
3rd plur.		kiusaantuivat	eivät kiusaantuneet	3rd plur.	olivat kiusaantuneet	eivät olleet kiusaantuneet
passive		kiusaannuttiin	ei kiusaannuttu	passive	oli kiusaannuttu	ei ollut kiusaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiusaantuisin	en kiusaantuisi	1st sing.	olisin kiusaantunut	en olisi kiusaantunut
2nd sing.		kiusaantuisit	et kiusaantuisi	2nd sing.	olisit kiusaantunut	et olisi kiusaantunut
3rd sing.		kiusaantuisi	ei kiusaantuisi	3rd sing.	olisi kiusaantunut	ei olisi kiusaantunut
1st plur.		kiusaantuisimme	emme kiusaantuisi	1st plur.	olisimme kiusaantuneet	emme olisi kiusaantuneet
2nd plur.		kiusaantuisitte	ette kiusaantuisi	2nd plur.	olisitte kiusaantuneet	ette olisi kiusaantuneet
3rd plur.		kiusaantuisivat	eivät kiusaantuisi	3rd plur.	olisivat kiusaantuneet	eivät olisi kiusaantuneet
passive		kiusaannuttaisiin	ei kiusaannuttaisi	passive	olisi kiusaannuttu	ei olisi kiusaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiusaannu	älä kiusaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiusaantukoon	älköön kiusaantuko	3rd sing.	olkoon kiusaantunut	älköön olko kiusaantunut
1st plur.		kiusaantukaamme	älkäämme kiusaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiusaantukaa	älkää kiusaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiusaantukoot	älkööt kiusaantuko	3rd plur.	olkoot kiusaantuneet	älkööt olko kiusaantuneet
passive		kiusaannuttakoon	älköön kiusaannuttako	passive	olkoon kiusaannuttu	älköön olko kiusaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiusaantunen	en kiusaantune	1st sing.	lienen kiusaantunut	en liene kiusaantunut
2nd sing.		kiusaantunet	et kiusaantune	2nd sing.	lienet kiusaantunut	et liene kiusaantunut
3rd sing.		kiusaantunee	ei kiusaantune	3rd sing.	lienee kiusaantunut	ei liene kiusaantunut
1st plur.		kiusaantunemme	emme kiusaantune	1st plur.	lienemme kiusaantuneet	emme liene kiusaantuneet
2nd plur.		kiusaantunette	ette kiusaantune	2nd plur.	lienette kiusaantuneet	ette liene kiusaantuneet
3rd plur.		kiusaantunevat	eivät kiusaantune	3rd plur.	lienevät kiusaantuneet	eivät liene kiusaantuneet
passive		kiusaannuttaneen	ei kiusaannuttane	passive	lienee kiusaannuttu	ei liene kiusaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiusaantua		present	kiusaantuva	kiusaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiusaantuakseni kiusaantuaksemme 2nd kiusaantuaksesi kiusaantuaksenne 3rd kiusaantuakseen kiusaantuaksensa		past	kiusaantunut	kiusaannuttu
2nd	inessive2	kiusaantuessa	kiusaannuttaessa	agent3	kiusaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiusaantuessani kiusaantuessamme 2nd kiusaantuessasi kiusaantuessanne 3rd kiusaantuessaan kiusaantuessansa		negative	kiusaantumaton
	instructive	kiusaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kiusaantumassa	—
	elative	kiusaantumasta	—
	illative	kiusaantumaan	—
	adessive	kiusaantumalla	—
	abessive	kiusaantumatta	—
	instructive	kiusaantuman	kiusaannuttaman
4th4	verbal noun	kiusaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiusaantumaisillani kiusaantumaisillamme 2nd kiusaantumaisillasi kiusaantumaisillanne 3rd kiusaantumaisillaan kiusaantumaisillansa

Derived terms

• kiusaannuttaa

 

Further reading

• “kiusaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02