kollottaa

Finnish

Etymology

Onomatopoeic +‎ -ottaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkolːotːɑːˣ/, [ˈko̞lːo̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -olːotːɑː
• Syllabification^(key): kol‧lot‧taa

Verb

kollottaa

1. (intransitive) To cry loudly.

Conjugation

Inflection of kollottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kollotan	en kollota	1st sing.	olen kollottanut	en ole kollottanut
2nd sing.		kollotat	et kollota	2nd sing.	olet kollottanut	et ole kollottanut
3rd sing.		kollottaa	ei kollota	3rd sing.	on kollottanut	ei ole kollottanut
1st plur.		kollotamme	emme kollota	1st plur.	olemme kollottaneet	emme ole kollottaneet
2nd plur.		kollotatte	ette kollota	2nd plur.	olette kollottaneet	ette ole kollottaneet
3rd plur.		kollottavat	eivät kollota	3rd plur.	ovat kollottaneet	eivät ole kollottaneet
passive		kollotetaan	ei kolloteta	passive	on kollotettu	ei ole kollotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kollotin	en kollottanut	1st sing.	olin kollottanut	en ollut kollottanut
2nd sing.		kollotit	et kollottanut	2nd sing.	olit kollottanut	et ollut kollottanut
3rd sing.		kollotti	ei kollottanut	3rd sing.	oli kollottanut	ei ollut kollottanut
1st plur.		kollotimme	emme kollottaneet	1st plur.	olimme kollottaneet	emme olleet kollottaneet
2nd plur.		kollotitte	ette kollottaneet	2nd plur.	olitte kollottaneet	ette olleet kollottaneet
3rd plur.		kollottivat	eivät kollottaneet	3rd plur.	olivat kollottaneet	eivät olleet kollottaneet
passive		kollotettiin	ei kollotettu	passive	oli kollotettu	ei ollut kollotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kollottaisin	en kollottaisi	1st sing.	olisin kollottanut	en olisi kollottanut
2nd sing.		kollottaisit	et kollottaisi	2nd sing.	olisit kollottanut	et olisi kollottanut
3rd sing.		kollottaisi	ei kollottaisi	3rd sing.	olisi kollottanut	ei olisi kollottanut
1st plur.		kollottaisimme	emme kollottaisi	1st plur.	olisimme kollottaneet	emme olisi kollottaneet
2nd plur.		kollottaisitte	ette kollottaisi	2nd plur.	olisitte kollottaneet	ette olisi kollottaneet
3rd plur.		kollottaisivat	eivät kollottaisi	3rd plur.	olisivat kollottaneet	eivät olisi kollottaneet
passive		kollotettaisiin	ei kollotettaisi	passive	olisi kollotettu	ei olisi kollotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kollota	älä kollota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kollottakoon	älköön kollottako	3rd sing.	olkoon kollottanut	älköön olko kollottanut
1st plur.		kollottakaamme	älkäämme kollottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kollottakaa	älkää kollottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kollottakoot	älkööt kollottako	3rd plur.	olkoot kollottaneet	älkööt olko kollottaneet
passive		kollotettakoon	älköön kollotettako	passive	olkoon kollotettu	älköön olko kollotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kollottanen	en kollottane	1st sing.	lienen kollottanut	en liene kollottanut
2nd sing.		kollottanet	et kollottane	2nd sing.	lienet kollottanut	et liene kollottanut
3rd sing.		kollottanee	ei kollottane	3rd sing.	lienee kollottanut	ei liene kollottanut
1st plur.		kollottanemme	emme kollottane	1st plur.	lienemme kollottaneet	emme liene kollottaneet
2nd plur.		kollottanette	ette kollottane	2nd plur.	lienette kollottaneet	ette liene kollottaneet
3rd plur.		kollottanevat	eivät kollottane	3rd plur.	lienevät kollottaneet	eivät liene kollottaneet
passive		kollotettaneen	ei kollotettane	passive	lienee kollotettu	ei liene kollotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kollottaa		present	kollottava	kollotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kollottaakseni kollottaaksemme 2nd kollottaaksesi kollottaaksenne 3rd kollottaakseen kollottaaksensa		past	kollottanut	kollotettu
2nd	inessive2	kollottaessa	kollotettaessa	agent3	kollottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kollottaessani kollottaessamme 2nd kollottaessasi kollottaessanne 3rd kollottaessaan kollottaessansa		negative	kollottamaton
	instructive	kollottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kollottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kollottamassa	—
	elative	kollottamasta	—
	illative	kollottamaan	—
	adessive	kollottamalla	—
	abessive	kollottamatta	—
	instructive	kollottaman	kollotettaman
4th4	verbal noun	kollottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kollottamaisillani kollottamaisillamme 2nd kollottamaisillasi kollottamaisillanne 3rd kollottamaisillaan kollottamaisillansa

Synonyms

• vollottaa

Derived terms

• kollotus

Further reading

• “kollottaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02