Open main menu

FinnishEdit

EtymologyEdit

From kombinoida +‎ -tua.

VerbEdit

kombinoitua

  1. (intransitive) To be combined.

ConjugationEdit

Inflection of kombinoitua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kombinoidun en kombinoidu 1st sing. olen kombinoitunut en ole kombinoitunut
2nd sing. kombinoidut et kombinoidu 2nd sing. olet kombinoitunut et ole kombinoitunut
3rd sing. kombinoituu ei kombinoidu 3rd sing. on kombinoitunut ei ole kombinoitunut
1st plur. kombinoidumme emme kombinoidu 1st plur. olemme kombinoituneet emme ole kombinoituneet
2nd plur. kombinoidutte ette kombinoidu 2nd plur. olette kombinoituneet ette ole kombinoituneet
3rd plur. kombinoituvat eivät kombinoidu 3rd plur. ovat kombinoituneet eivät ole kombinoituneet
passive kombinoidutaan ei kombinoiduta passive on kombinoiduttu ei ole kombinoiduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kombinoiduin en kombinoitunut 1st sing. olin kombinoitunut en ollut kombinoitunut
2nd sing. kombinoiduit et kombinoitunut 2nd sing. olit kombinoitunut et ollut kombinoitunut
3rd sing. kombinoitui ei kombinoitunut 3rd sing. oli kombinoitunut ei ollut kombinoitunut
1st plur. kombinoiduimme emme kombinoituneet 1st plur. olimme kombinoituneet emme olleet kombinoituneet
2nd plur. kombinoiduitte ette kombinoituneet 2nd plur. olitte kombinoituneet ette olleet kombinoituneet
3rd plur. kombinoituivat eivät kombinoituneet 3rd plur. olivat kombinoituneet eivät olleet kombinoituneet
passive kombinoiduttiin ei kombinoiduttu passive oli kombinoiduttu ei ollut kombinoiduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kombinoituisin en kombinoituisi 1st sing. olisin kombinoitunut en olisi kombinoitunut
2nd sing. kombinoituisit et kombinoituisi 2nd sing. olisit kombinoitunut et olisi kombinoitunut
3rd sing. kombinoituisi ei kombinoituisi 3rd sing. olisi kombinoitunut ei olisi kombinoitunut
1st plur. kombinoituisimme emme kombinoituisi 1st plur. olisimme kombinoituneet emme olisi kombinoituneet
2nd plur. kombinoituisitte ette kombinoituisi 2nd plur. olisitte kombinoituneet ette olisi kombinoituneet
3rd plur. kombinoituisivat eivät kombinoituisi 3rd plur. olisivat kombinoituneet eivät olisi kombinoituneet
passive kombinoiduttaisiin ei kombinoiduttaisi passive olisi kombinoiduttu ei olisi kombinoiduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kombinoidu älä kombinoidu 2nd sing. ole kombinoitunut älä ole kombinoitunut
3rd sing. kombinoitukoon älköön kombinoituko 3rd sing. olkoon kombinoitunut älköön olko kombinoitunut
1st plur. kombinoitukaamme älkäämme kombinoituko 1st plur. olkaamme kombinoituneet älkäämme olko kombinoituneet
2nd plur. kombinoitukaa älkää kombinoituko 2nd plur. olkaa kombinoituneet älkää olko kombinoituneet
3rd plur. kombinoitukoot älkööt kombinoituko 3rd plur. olkoot kombinoituneet älkööt olko kombinoituneet
passive kombinoiduttakoon älköön kombinoiduttako passive olkoon kombinoiduttu älköön olko kombinoiduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kombinoitunen en kombinoitune 1st sing. lienen kombinoitunut en liene kombinoitunut
2nd sing. kombinoitunet et kombinoitune 2nd sing. lienet kombinoitunut et liene kombinoitunut
3rd sing. kombinoitunee ei kombinoitune 3rd sing. lienee kombinoitunut ei liene kombinoitunut
1st plur. kombinoitunemme emme kombinoitune 1st plur. lienemme kombinoituneet emme liene kombinoituneet
2nd plur. kombinoitunette ette kombinoitune 2nd plur. lienette kombinoituneet ette liene kombinoituneet
3rd plur. kombinoitunevat eivät kombinoitune 3rd plur. lienevät kombinoituneet eivät liene kombinoituneet
passive kombinoiduttaneen ei kombinoiduttane passive lienee kombinoiduttu ei liene kombinoiduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kombinoitua present kombinoituva kombinoiduttava
long 1st2 kombinoituakseen past kombinoitunut kombinoiduttu
2nd inessive1 kombinoituessa kombinoiduttaessa agent1, 3 kombinoituma
instructive kombinoituen negative kombinoitumaton
3rd inessive kombinoitumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kombinoitumasta
illative kombinoitumaan
adessive kombinoitumalla
abessive kombinoitumatta
instructive kombinoituman kombinoiduttaman
4th nominative kombinoituminen
partitive kombinoitumista
5th2 kombinoitumaisillaan

SynonymsEdit

Related termsEdit