konjunktiivi

Finnish

Etymology

Internationalism (see English conjunctive), ultimately from Latin coniūnctīvus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkonjuŋktiːʋi/, [ˈko̞njuŋkˌt̪iːʋi]
• Rhymes: -iːʋi
• Syllabification^(key): kon‧junk‧tii‧vi

Noun

konjunktiivi

1. (grammar) conjunctive mood

Declension

Inflection of konjunktiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		konjunktiivi	konjunktiivit
genitive		konjunktiivin	konjunktiivien
partitive		konjunktiivia	konjunktiiveja
illative		konjunktiiviin	konjunktiiveihin
		singular	plural
nominative		konjunktiivi	konjunktiivit
accusative	nom.	konjunktiivi	konjunktiivit
	gen.	konjunktiivin
genitive		konjunktiivin	konjunktiivien
partitive		konjunktiivia	konjunktiiveja
inessive		konjunktiivissa	konjunktiiveissa
elative		konjunktiivista	konjunktiiveista
illative		konjunktiiviin	konjunktiiveihin
adessive		konjunktiivilla	konjunktiiveilla
ablative		konjunktiivilta	konjunktiiveilta
allative		konjunktiiville	konjunktiiveille
essive		konjunktiivina	konjunktiiveina
translative		konjunktiiviksi	konjunktiiveiksi
instructive		—	konjunktiivein
abessive		konjunktiivitta	konjunktiiveitta
comitative		—	konjunktiiveineen

Possessive forms of konjunktiivi (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	konjunktiivini	konjunktiivimme
2nd person	konjunktiivisi	konjunktiivinne
3rd person	konjunktiivinsa