Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

konkaavi +‎ -uus

NounEdit

konkaavius

  1. (mathematics) concavity (state of being concave)

DeclensionEdit

Inflection of konkaavius (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative konkaavius konkaaviudet
genitive konkaaviuden konkaaviuksien
partitive konkaaviutta konkaaviuksia
illative konkaaviuteen konkaaviuksiin
singular plural
nominative konkaavius konkaaviudet
accusative nom. konkaavius konkaaviudet
gen. konkaaviuden
genitive konkaaviuden konkaaviuksien
partitive konkaaviutta konkaaviuksia
inessive konkaaviudessa konkaaviuksissa
elative konkaaviudesta konkaaviuksista
illative konkaaviuteen konkaaviuksiin
adessive konkaaviudella konkaaviuksilla
ablative konkaaviudelta konkaaviuksilta
allative konkaaviudelle konkaaviuksille
essive konkaaviutena konkaaviuksina
translative konkaaviudeksi konkaaviuksiksi
instructive konkaaviuksin
abessive konkaaviudetta konkaaviuksitta
comitative konkaaviuksineen

SynonymsEdit

Read in another language