FinnishEdit

EtymologyEdit

kutsuma- +‎ nimi

NounEdit

kutsumanimi

  1. calling name (name by which a person is normally identified in conversation)

DeclensionEdit

Inflection of kutsumanimi (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative kutsumanimi kutsumanimet
genitive kutsumanimen kutsumanimien
partitive kutsumanimeä kutsumanimiä
illative kutsumanimeen kutsumanimiin
singular plural
nominative kutsumanimi kutsumanimet
accusative nom. kutsumanimi kutsumanimet
gen. kutsumanimen
genitive kutsumanimen kutsumanimien
partitive kutsumanimeä kutsumanimiä
inessive kutsumanimessä kutsumanimissä
elative kutsumanimestä kutsumanimistä
illative kutsumanimeen kutsumanimiin
adessive kutsumanimellä kutsumanimillä
ablative kutsumanimeltä kutsumanimiltä
allative kutsumanimelle kutsumanimille
essive kutsumanimenä kutsumaniminä
translative kutsumanimeksi kutsumanimiksi
instructive kutsumanimin
abessive kutsumanimettä kutsumanimittä
comitative kutsumanimineen
Possessive forms of kutsumanimi (type ovi)
possessor singular plural
1st person kutsumanimeni kutsumanimemme
2nd person kutsumanimesi kutsumanimenne
3rd person kutsumanimensä

Related termsEdit