third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
laillistuttamisensa
|
laillistuttamisensa
|
accusative
|
nom.
|
laillistuttamisensa
|
laillistuttamisensa
|
gen.
|
laillistuttamisensa
|
genitive
|
laillistuttamisensa
|
laillistuttamistensa laillistuttamisiensa
|
partitive
|
laillistuttamistaan laillistuttamistansa
|
laillistuttamisiaan laillistuttamisiansa
|
inessive
|
laillistuttamisessaan laillistuttamisessansa
|
laillistuttamisissaan laillistuttamisissansa
|
elative
|
laillistuttamisestaan laillistuttamisestansa
|
laillistuttamisistaan laillistuttamisistansa
|
illative
|
laillistuttamiseensa
|
laillistuttamisiinsa
|
adessive
|
laillistuttamisellaan laillistuttamisellansa
|
laillistuttamisillaan laillistuttamisillansa
|
ablative
|
laillistuttamiseltaan laillistuttamiseltansa
|
laillistuttamisiltaan laillistuttamisiltansa
|
allative
|
laillistuttamiselleen laillistuttamisellensa
|
laillistuttamisilleen laillistuttamisillensa
|
essive
|
laillistuttamisenaan laillistuttamisenansa
|
laillistuttamisinaan laillistuttamisinansa
|
translative
|
laillistuttamisekseen laillistuttamiseksensa
|
laillistuttamisikseen laillistuttamisiksensa
|
abessive
|
laillistuttamisettaan laillistuttamisettansa
|
laillistuttamisittaan laillistuttamisittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
laillistuttamisineen laillistuttamisinensa
|