linnoittua

Finnish

Etymology

linnoittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlinːoi̯tːuɑˣ/, [ˈlinːo̞i̯t̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): lin‧noit‧tu‧a

Verb

linnoittua

1. Alternative form of linnoittautua

Conjugation

Inflection of linnoittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		linnoitun	en linnoitu	1st sing.	olen linnoittunut	en ole linnoittunut
2nd sing.		linnoitut	et linnoitu	2nd sing.	olet linnoittunut	et ole linnoittunut
3rd sing.		linnoittuu	ei linnoitu	3rd sing.	on linnoittunut	ei ole linnoittunut
1st plur.		linnoitumme	emme linnoitu	1st plur.	olemme linnoittuneet	emme ole linnoittuneet
2nd plur.		linnoitutte	ette linnoitu	2nd plur.	olette linnoittuneet	ette ole linnoittuneet
3rd plur.		linnoittuvat	eivät linnoitu	3rd plur.	ovat linnoittuneet	eivät ole linnoittuneet
passive		linnoitutaan	ei linnoituta	passive	on linnoituttu	ei ole linnoituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		linnoituin	en linnoittunut	1st sing.	olin linnoittunut	en ollut linnoittunut
2nd sing.		linnoituit	et linnoittunut	2nd sing.	olit linnoittunut	et ollut linnoittunut
3rd sing.		linnoittui	ei linnoittunut	3rd sing.	oli linnoittunut	ei ollut linnoittunut
1st plur.		linnoituimme	emme linnoittuneet	1st plur.	olimme linnoittuneet	emme olleet linnoittuneet
2nd plur.		linnoituitte	ette linnoittuneet	2nd plur.	olitte linnoittuneet	ette olleet linnoittuneet
3rd plur.		linnoittuivat	eivät linnoittuneet	3rd plur.	olivat linnoittuneet	eivät olleet linnoittuneet
passive		linnoituttiin	ei linnoituttu	passive	oli linnoituttu	ei ollut linnoituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		linnoittuisin	en linnoittuisi	1st sing.	olisin linnoittunut	en olisi linnoittunut
2nd sing.		linnoittuisit	et linnoittuisi	2nd sing.	olisit linnoittunut	et olisi linnoittunut
3rd sing.		linnoittuisi	ei linnoittuisi	3rd sing.	olisi linnoittunut	ei olisi linnoittunut
1st plur.		linnoittuisimme	emme linnoittuisi	1st plur.	olisimme linnoittuneet	emme olisi linnoittuneet
2nd plur.		linnoittuisitte	ette linnoittuisi	2nd plur.	olisitte linnoittuneet	ette olisi linnoittuneet
3rd plur.		linnoittuisivat	eivät linnoittuisi	3rd plur.	olisivat linnoittuneet	eivät olisi linnoittuneet
passive		linnoituttaisiin	ei linnoituttaisi	passive	olisi linnoituttu	ei olisi linnoituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		linnoitu	älä linnoitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		linnoittukoon	älköön linnoittuko	3rd sing.	olkoon linnoittunut	älköön olko linnoittunut
1st plur.		linnoittukaamme	älkäämme linnoittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		linnoittukaa	älkää linnoittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		linnoittukoot	älkööt linnoittuko	3rd plur.	olkoot linnoittuneet	älkööt olko linnoittuneet
passive		linnoituttakoon	älköön linnoituttako	passive	olkoon linnoituttu	älköön olko linnoituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		linnoittunen	en linnoittune	1st sing.	lienen linnoittunut	en liene linnoittunut
2nd sing.		linnoittunet	et linnoittune	2nd sing.	lienet linnoittunut	et liene linnoittunut
3rd sing.		linnoittunee	ei linnoittune	3rd sing.	lienee linnoittunut	ei liene linnoittunut
1st plur.		linnoittunemme	emme linnoittune	1st plur.	lienemme linnoittuneet	emme liene linnoittuneet
2nd plur.		linnoittunette	ette linnoittune	2nd plur.	lienette linnoittuneet	ette liene linnoittuneet
3rd plur.		linnoittunevat	eivät linnoittune	3rd plur.	lienevät linnoittuneet	eivät liene linnoittuneet
passive		linnoituttaneen	ei linnoituttane	passive	lienee linnoituttu	ei liene linnoituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		linnoittua		present	linnoittuva	linnoituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st linnoittuakseni linnoittuaksemme 2nd linnoittuaksesi linnoittuaksenne 3rd linnoittuakseen linnoittuaksensa		past	linnoittunut	linnoituttu
2nd	inessive2	linnoittuessa	linnoituttaessa	agent3	linnoittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st linnoittuessani linnoittuessamme 2nd linnoittuessasi linnoittuessanne 3rd linnoittuessaan linnoittuessansa		negative	linnoittumaton
	instructive	linnoittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	linnoittumassa	—
	elative	linnoittumasta	—
	illative	linnoittumaan	—
	adessive	linnoittumalla	—
	abessive	linnoittumatta	—
	instructive	linnoittuman	linnoituttaman
4th4	verbal noun	linnoittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st linnoittumaisillani linnoittumaisillamme 2nd linnoittumaisillasi linnoittumaisillanne 3rd linnoittumaisillaan linnoittumaisillansa

Related terms

• linnoittaa (transitive)

Further reading

• “linnoittua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• lannoittui